Kunnanjohtajien vaihtuvuus on kiihtynyt viime vuosina, mutta Lapissa ralli käy niin kiivaana, että kokenut kuntatutkijakin on kiinnittänyt siihen huomiota.
– Siellä näyttää olevan tosi monta kuntaa, jossa kuntajohtajan paikka vaikuttaa todella tuuliselta, toteaa Kunnallisalan kehittämissäätiön toimitusjohtaja Jenni Airaksinen.
Esimerkiksi Enontekiöllä on ollut tällä vuosikymmenellä viisi eri kunnanjohtajaa. Kolme kunnanjohtajaa kuuden vuoden aikana on lappilainen normaali.
Tällainen tahti on ollut esimerkiksi Sodankylässä, Kemijärvellä, Kittilässä ja Pelkosenniemellä, jossa selvitetään tälläkin hetkellä kunnanjohtajan luottamusta. Kemijärven kaupunginjohtajakin on hakenut muualle.
Syyt nopeaan vaihtuvuuteen ovat monet, mutta hyvä asia se ei kunnan kannalta ole.
– Jos johtajat vaihtuvat koko ajan, päättäjien pitää pystyä katsomaan peiliin ja kysymään, millaisen ympäristön he luovat virkajohtajalle ja asukkaille, Airaksinen sanoo.
Myllyssä on ehtinyt pyöriä iso joukko ihmisiä, mutta heistä erottuu kaksi ryhmää.
On muualta tulleita naisia, jotka on melko pian irtisanottu tai he ovat irtisanoutuneet luottamuspulan vuoksi. Näin on käynyt Kolarissa, Sodankylässä, Pelkosenniemellä ja aiemmin suuren kohun saattelemana Kittilässä.
Toisaalta on miehiä, jotka ovat siirtyneet Lapissa kunnasta toiseen ja tulleet aina valituksi, vaikka kausi olisi edellisessä paikassa jäänyt lyhyeksi.
Lapin oma kulttuuri
Lapin jo jättänyt Petri Härkönen ehti johtaa viiden vuoden aikana niin Sodankylää, Enontekiötä kuin Savukoskea. Pisin pesti kesti reilun vuoden ja Härkönen lähti aina omasta halusta.
Jari Rantapelkonen puolestaan eteni Enontekiöltä Kittilän kautta Sodankylään, jota hän johtaa nyt.
Enontekiöllä kului viisi vuotta, mutta Kittilässä vain puoli vuotta, koska Sodankylään houkuteltiin niin määrätietoisesti.
Rantapelkonen ajattelee valtuutettujen pitävän aiempaa kokemusta lappilaiskunnasta meriittinä, vaikka henkilöominaisuudet ovatkin tärkeimpiä.
– Lapissa on tietynlainen henkinen ilmapiiri ja se täytyy ymmärtää. Pelkän etelän miehen on lähtökohtaisesti varmasti vaikeampi päästä Lappiin kunnanjohtajaksi.
Lapissa on tietynlainen henkinen ilmapiiri. Se täytyy ymmärtää.
Jari Rantapelkonen, Sodankylän kunnanjohtaja
Tutkija Airaksiselle on puhuttu äijäkulttuurista, mutta sitä sanaa Rantapelkonen ei käytä, vaan kuvaa, että Lapissa ollaan ”jalat maassa ja kädet savessa”.
Lapin omasta kulttuurista puhuu myös Enontekiötä johtava Eero Ylitalo, jolla on aiempaa kunnanjohtajakokemusta sekä lappilaisesta Pellosta että Kyyjärveltä Keski-Suomesta.
– Ei se ainakaan haitaksi ole, jos lappilaista kuntaa johtaa lappilainen.
Maakunnan sisältä tulevalla on valmiina myös verkostoja ja tuntemusta elinkeinoistakin.
”Eikö tuo urpo nyt tajua”
Lapin johtajakriisit ovat tuttuja kuntatutkija Jenni Airaksiselle siksikin, että hän on ollut selvittämässä niitä muutamissa kunnissa.
Epäsuosioon ajautuneita naisia hän kuvaa tyypeiksi, joilla on vahva ”viranhaltijaeetos”.
– Ihan ytimessä on vastuullisuus, objektiivisuus ja tietoperustaisuus eikä välttämättä helposti lähdetä sellaiseen poliittiseen junailuun.
Tällaista asennetta ei ole Lapissa aina arvostettu, Airaksinen sanoo.
Airaksisen mukaan valtuutetuille ei ole ollut aina kristallinkirkasta se, mikä on laajalla virkavastuulla toimivan kunnanjohtajan ja mikä toisaalta poliittisen päätöksentekijän rooli.
– On totuttu jotenkin siihen, että älkää te etelän vetelät tulko sanomaan, millaisia päätöksiä täällä tehdään. Vastuullinen, laillinen valmistelu koetaan vähän hankalana ja sellaisena, että eikö tuo urpo nyt tajua.
On totuttu siihen, että älkää te etelän vetelät tulko tänne sanomaan.
Jenni Airaksinen, kuntatutkija
Tämä ei tietenkään päde kaikkiin Lapin kuntiin, hän korostaa.
Erottamishanke pysäyttää kaiken
Johtajakriisejä tutkiessaan Jenni Airaksinen on löytänyt niille muutamia tyypillisiä syitä: kahtiajakautunut poliittinen kenttä, toimimattomat hallintorakenteet tai tehtaan lakkautuksen kaltainen ulkoinen isku.
Kriisiin sysää helposti sekin, että hyvä vuorovaikutus puuttuu ja myös halu siihen. Äkkiseltään vaikuttaisi, että Lapissa on kyse tästä.
– Haluaisin nähdä Lapissa enemmän halua poliittiseen konsensukseen. Ja luottamusta siihen, että viranhaltija tekee esityksiä asiantuntemuksellaan eikä piruuttaan, Airaksinen sanoo.
Kun tämän tästä päädytään puuhaamaan kunnanjohtajan erottamista, on se hukkaan heitettyä aikaa.
– Kaikki lamaantuu ja pysähtyy. Se on hirveä kriisi koko virkakoneistolle ja järkyttävä kriisi sille johtajalle, joka myllytyksen kohteeksi joutuu.
Enontekiön kuntaa johtava Eero Ylitalo toivoisi hänkin vakaampaa kuntapolitiikkaa Lappiin.
Menestyksekkäästi kunnasta toiseen siirtynyt Jari Rantapelkonen on nyt itsekin erottamispuheiden kohteena. Hän on jo päättänyt, että kunnanjohtajuus Sodankylässä jää viimeiseksi, ainakin Lapissa.
Rantapelkonen sanoo, että matkan varrella on ollut ”huippuvaltuustoja”, mutta sitten on ollut muitakin.
Niissä ei hyväksytä tappiota äänestyksessä.
– Sanotaan, että on tehty hallinnollinen virhe tai rikottu lakia, jotta saadaan kumottua päätös. Tai aletaan mustamaalata ihmisiä. Tällaisia lieveilmiöitä on todella paljon, Rantapelkonen sanoo.