Yksi puhelinsoitto muutti kahden helsinkiläismiehen elämän.
Alkukeväästä Jere Postista ja Oskari Nivalasta tuli pienen lapsen isiä. Päivä oli yllättävä, pitkään odotettu, onnellinen ja epätodellinen.
Muutaman tunnin kuluttua puhelusta isät saivat vauvan ensimmäistä kertaa syliinsä.
Tuoreet vanhemmat tutustuivat lapseensa sijaisperheessä, opettelivat vaipanvaihtoa ja syöttämistä.
– Tuntui siltä, että tapahtuuko tämä oikeasti. Onko tämä pysyvää? Mutta kun lapsi tuli kotiin, realisoitui nopeasti, että olemme nyt perhe, Posti kertoo.
Kun tieto adoptiosta tuli, hankkivat tuoreet isät seuraavana päivänä päivänä ensisängyn, tuttipulloja ja paljon pieniä vaatteita.
Nyt niiden pyykkääminen ja viikkaaminen on tullut tutuksi.
Tapaamme perheen kotona. Tuoreet isät pitävät vauvaa vuorotellen sylissään varmoin ottein.
Juttelemme keittiössä. Vauva saa lounaaksi lämmintä maitoa ja nukahtaa keinuvaan syliin.
– Yleensä vauva nukkuu puoli tuntia kerrallaan, Posti sanoo.
Isät tuntevat lapsensa – kuin hän olisi ollut täällä aina.
”Puhutaan työasioista myöhemmin”
”Eläkää mahdollisimman normaalia elämää”, neuvoi sosiaalityöntekijä Postia ja Nivalaa, kun pari odotti lasta.
Adoptioluvan saamista edelsi puolentoista vuoden adoptioneuvonta, sitten seurasi vuoden mittainen odotus.
Molemmat olivat keskustelleet adoptiosta työpaikoillaan. Kun haaveesta tuli yhtäkkiä totta, sujui nopea vaihdos työstä perhe-elämään helposti.
– Esihenkilöni sanoi, että nautit nyt tästä hetkestä, keskustellaan työasioista myöhemmin, Posti kertoo.
Myös Oskari Nivala kertoo, että ilouutiset otettiin työpaikalla vastaan ymmärtäväisesti. Nivala työskentelee kokoomuksen viestintäpäällikkönä.
Kahden isän perheet ovat edelleen harvinaisia
Avioliittolain uudistus vuonna 2017 mahdollisti samaa sukupuolta oleville pareille sekä avioliiton että adoption.
Nivalan ja Postin häitä juhlittiin toukokuussa 2023. Vihkimisen suoritti Nivalan äiti Ylivieskan kirkkoherra Eija Nivala. Kolmea vuotta myöhemmin avioparista tuli perhe.
Posti ja Nivala ovat rikkoneet lasikattoja. He kuuluvat ensimmäiseen sukupolveen, joka on aikuistunut maailmassa, jossa avioliitto ja adoptio ovat olleet mahdollisia kahdelle miehelle.
– Edeltävät sukupolvet ovat kasvaneet maailmassa, jossa perheellistyminen ei ollut mahdollista. Silloin ajatus ei ole välttämättä käynyt mielessäkään tai se on haudattu lopullisesti, Oskari Nivala arvioi.
Kahden isän perheet näkyvät jo kirjoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa, mutta Suomessa tällaisia perheitä on hyvin vähän.
Tilastokeskuksen perhetilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2024 alle 30 kahden isän perhettä.
– Moni on oikeasti ajatellut, että perheellistyminen on homoille lähestulkoon mahdotonta tai vähintäänkin äärimmäisen vaikeaa, Nivala sanoo.
Siksi aviopari puhuu nytkin adoptiostaan avoimesti kameran edessä: näyttääkseen muillekin, että se on mahdollista.
Vauva avaa silmänsä sohvalla Nivalan sylissä ja vilkuilee ympärilleen, vielä vähän pöppöröisenä. Puoli tuntia hän nukkui – lähes minuutilleen.
Tuoreiden isien mielestä on ihmeellistä, miten nopeasti ihmismieli tottuu uuteen lapseen ja suojeluvietti herää.
Paras mahdollinen perhe lapselle
Adoptioon liittyy onnen lisäksi paljon vaikeita tunteita.
Syntymävanhemmat luopuvat lapsestaan. Osa adoptiovanhemmista voi odottaa vuosia turhaan. Lapsi voi tarvita erityistä tukea kiintymyssuhteen ja oman identiteettinsä rakentamisessa.
Posti ja Nivala haluavat olla alusta asti lapsensa tukena ja puhua adoptiosta avoimesti.
Helsingissä ja Vantaa–Keravan hyvinvontialueella adoptioneuvonnasta vastaa Helsingin kaupunki.
Johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi-Kaikkonen kertoo, että miesparien kiinnostus adoptiota kohtaan on kasvanut viime vuosina.
– Miesparien kohdalla kyselyitä tulee jopa suhteellisesti enemmän kuin heteropareilta, Haimi-Kaikkonen kertoo.
Haimi-Kaikkosen mukaan miesparien adoptioprosessi ei eroa heteroparien prosessista.
Ainoat erot tulevat kansainvälisissä adoptioissa, joissa kaikki lähtömaat eivät hyväksy homopareja vanhemmiksi.
Posti ja Nivala olivat onnekkaita, sillä kahden ja puolen vuoden mittainen adoptioprosessi jäi paljon keskimääräistä lyhyemmäksi.
Suomen sisäisissä adoptioissa vuosittainen vaihtelu on Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmässä suurta: joinain vuosina lapsia annetaan adoptioon yksi, toisina useampia.
Haimi-Kaikkonen kertoo, että prosessit kestävät yleensä vuosia.
– Toki toivomme, että sopivat pariskunnat saavat lapsen, mutta kenelläkään ei ole oikeutta adoptioon, on vain oikeus hakea adoptiolupaa, Haimi-Kaikkonen alleviivaa.
Päätökset tehdään aina lapsen parasta ajatellen.