Hannah Andersonilla on kaksi passia, kaksi kieltä, hän on asunut kahdesti kaksi vuotta Suomessa, hän juoksee kahta päämatkaa ja kermana kakun päälle, hän on kaksonen.
Anderson syntyi Helsingissä, 13 minuuttia kaksoisveljensä Hamishin jälkeen. He ehtivät asua Suomessa vain noin kaksi vuotta ennen kuin perhe muutti ulkomaille Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pääkaupunkiin, Abu Dhabiin.
Muutaman vuoden jälkeen perhe muutti jälleen, nyt Italiaan, Milanoon, sen jälkeen Jordaniaan, ja kun Anderson oli noin 12-vuotias, he muuttivat Skotlantiin, Glasgow'n nurkille.
– On ollut tosi hauskaa nähdä eri kulttuureita ja tutustua hienoihin ihmisiin, kuvailee Hannah Anderson, 23, kansainvälistä elämäänsä.
Andersonin skotlantilainen isä työskentelee Ison-Britannian ulkoministeriössä ja siksi perhe on asunut eri puolilla maailmaa. Hänen äitinsä on suomalainen.
Andersonista voi hyvällä syyllä sanoa, että hän on kasvanut kansainvälisessä ympäristössä ja sen myös huomaa. Nuoresta naisesta saa hakemalla hakea puhumattoman suomalaisuuden juroja piirteitä. Puhetta tulee iloisesti pulppuamalla ja paljon.
Anderson puhuu varsin hyvää Suomea siihen nähden, että on viettänyt elämästään Suomessa vain noin nelisen vuotta.
Toki hän on käynyt välillä kesälomilla Suomessa, mummilassa, Kirkkonummella.
– Isovanhemmilla oli silloin talo metsän keskellä ja siitä oli 5 minuutin kävely järven rantaan. Oli aina hauska tulla Suomeen uimaan ja saunaan, muistelee Anderson lapsuuttaan.
Ensimmäistä kertaa Suomen edustusasussa
Muutama vuosi sitten Hannah Anderson paahtoi tukka putkella töitä opiskelun ohessa edinburghilaisessa Leaf and Bean -kahvilassa. Opiskelun loppuaikoina hän haaveili muutosta Suomeen.
Anderson on Ison-Britannian ja Suomen kaksoiskansalainen. Noin kaksi vuotta sitten hän päätti vihdoin toteuttaa haaveensa ja muuttaa Suomeen.
– Puolet minusta on aina halunnut asua Suomessa ja olen tosi kiitollinen, että tein sen valinnan.
Virallinen edustusoikeuden vaihdos tapahtui marraskuussa 2024 ja juoksija liittyi äitinsä vanhaan urheiluseuraan, HIFK:hon.
Hän pääsi jo saman vuoden joulukuussa edustamaan Suomea maajoukkuetasolla.
Kaikki alkoi keskustelusta kestävyysjuoksija Ilona Monosen kanssa.
– Se oli aika nopea prosessi. Ilona tuli hakemaan minua Lahden juna-asemalta treeneihin ja jotenkin aloimme puhua EM-maastoista. Sanoin, että olen varmaan liian vanha sinne nuorten sarjaan.
Mononen oli asiasta eri mieltä, ja pian selvisi, että ikänsä puolesta Anderson pystyisi edustamaan Suomea alle 22-vuotiaiden sarjassa maastojuoksun EM-kisoissa Turkin Antalyassa.
Hänet valittiin mukaan myös Suomen maastojuoksun EM-joukkueeseen.
Andersonilla ei aikaisemmin ollut mahdollisuuksia päästä brittien arvokisajoukkueeseen, koska taso siellä on armottoman kova.
– Rehellisesti sanottuna itketti, kun kuulin, että pääsen mukaan arvokisoihin, muistelee Anderson.
Sen jälkeen hän on edustanut Suomea myös vuoden 2025 EM-hallikisoissa sekä Ruotsi-ottelussa.
– Tuntuu, että olen kasvanut urheilijana, kun olen päässyt mukaan arvokisoihin.
Anderson haastoi nuorempana tulevan olympiavoittajan
Nuorempana Anderson juoksi paljon maastojuoksukilpailuja. Hän muistaa, kuinka kohtasi kisoissa tulevan olympiavoittajan ja halliratojen ME-naisen, Keely Hodgkinsonin.
Skotlannin joukkueessa tuolloin juossut teini-ikäinen Anderson taisteli maastojuoksukilpailuissa Englannin joukkueen Hodgkinsonia vastaan.
– Meillä oli silloin maastoissa tasainen kilpailu, mutta hän voitti minut niukasti loppukirissä.
Brittien mestaruuskilpailuissa Anderson on juossut radalla myös Georgia Hunter-Belliä, Laura Muiria sekä monia muita huippujuoksijoita vastaan.
Suomeen tullessaan Anderson treenasi aluksi vanhan valmentajansa Lewis Walkerin ohjelmilla. Viime syksynä hän sai kuitenkin valmentajakseen Ari Suhosen, joka muistetaan myös Sara Lappalaisen valmentajana.
– Kyllähän tämä ensimmäinen vuosi on opettelua puolin ja toisin. Nimenomaan tärkeää on se, että molemmat oppivat tästä vuodesta. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ennätyksiä pystyisi parantamaan, analysoi valmentaja Suhonen.
– Olen kehittynyt tosi paljon jo lyhyessä ajassa, sanoo Anderson, joka juoksi viime talven hallikaudella PM-kultaa, oli Suomen hallitilaston ykkönen 1 500 metrillä ja teki ennätyksensä kolmella matkalla.
Opiskelua, töitä ja huippu-urheilua
Juoksemisen ohella Anderson opiskelee sosiaalipsykologiaa Helsingin yliopiston kansainvälisessä maisteriohjelmassa. Hän on valmistunut psykologian kandidaatiksi Edinburghin yliopistosta.
Anderson pitää myös kirjoittamisesta ja päätti hakea työharjoitteluun Yleisradion monikielisiin uutisiin. Hän sai paikan ja pitää monipuolisesta työstään todella paljon.
– Olen kirjoittanut, tehnyt somehommia, podcasteja, radiota sekä videoita, kertoo Anderson ja kehuu työpisteessään olevaa sähköpöytää, jonka ansiosta urheilijan ei tarvitse koko ajan istua.
– Unelmatyö olisi ehkä joskus kirjoittaa ja puhua isolle yleisölle tosi tärkeistä jutuista, mietiskelee psykologiasta ja naisten oikeuksista kiinnostunut Anderson.
Urheilu on kuitenkin tärkeää juuri nyt. Opiskelu ja työharjoittelu pitävät huolta siitä, ettei tule vapaa-ajan ongelmia.
Isossa-Britanniassa urheilu ja varsinkin maastojuoksut ovat isoja kulttuurisia juttuja.
Kun Anderson opiskeli Edinburghissa, hän edusti ja kilpaili Edinburghin yliopiston joukkueessa, jossa oli yli 100 urheilijaa.
Varsinkin viestijuoksut ovat aina tärkeitä tapahtumia ja niihin osallistuvat kaikki. Suomen yliopistoissa ei ole vastaavanlaista kulttuuria.
Isossa-Britanniassa kestävyysjuoksun taso on varsinkin naisten keskimatkoilla aivan maailman huippua. Ehkä hieman yllättäen Anderson pitää mahdollisuuksia täysipäiväiseen urheiluun Suomessa parempina kuin Brittein saarilla.
– Jos et ole Briteissä olympiatason urheilija, on hankala löytää tukea niin helposti kuin Suomessa. Siksi siellä on pakko tehdä töitä urheilun ohella, kertoo Anderson.
Hänellä on tänä kesänä tähtäimessä rikkoa omat ennätyksensä sekä menestyä Kalevan kisoissa. Viime kesänä Anderson juoksi SM-hopeaa 1 500 metrillä.