Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta saapui lauantaina turkulaisessa palloiluhallissa odottavan puoluekokousväen eteen suuren tähden elkein.
Puolueessa, jossa on totuttu matalaan hierarkiaan, Virran tapaan toimia suhtaudutaan kahtijakoisesti.
Osa pitää Virtaa juuri sellaisena hahmona, jota puolue tarvitsee, osaa taas räväkkä esiintyminen vieroksuttaa.
Puheenjohtajan avauspuhe puolueväelle oli suuria linjoja piirtävä, kuten puolueen johtajalta toki sopii odottaakin. Samalla kuitenkin konkretia loisti poissaolollaan eikä uusia avauksia kuultu.
Tilanteessa, jossa puolueen yksi isoimmista haasteista on omien rivien suorana pitäminen, tämä voi olla harkittukin strategia. Kun puoluejohtaja ei ota mihinkään mahdollisesti kontroversiaaliin kysymykseen kantaa, kukaan ei suutu.
Olihan puoluekokouksen alla uutisointia hallinnut keskustelu vihreiden päätöksestä olla velkajarrua koskevassa sovussa mukana. Vasemmistoliitto jättäytyi ainoana eduskuntapuolueena sovun ulkopuolelle.
On terveen puolueen merkki, että sen linjoista voidaan käydä sisäisesti tiukkaakin keskustelua.
Ongelmia alkaa tulla kun railot puolueen johtohahmojen ja kenttäväen välillä käyvät liian syviksi ja puolueen sisäiset kiistat liian repiviksi.
Omaa kieltään puolueen sisäisistä vaikutusmahdollisuuksista kertoo myös se, mikäli linjakeskusteluja joudutaan käymään julkisuuden kautta.
Soraäänistä huolimatta vihreiden puoluekokouksessa reipas enemmistö päätyi tukemaan työryhmässä lauantai-iltana sorvattua kompromissia velkajarrua koskevasta linjauksesta.
Irtautumista sovusta ei esitetä vaikka eduskuntaryhmää kehotetaankin pyrkimään kehittämään mallia. Päätöksen myötä eduskuntaryhmän linja sai siis puolueväen tuen ja esti tilanteen kriisiytymisen.
Virran mukaan vihreistä vääriä mielikuvia
Virran puheesta välittyi selkeä viesti: tarve profiloitua kokoomuksen haastajaksi. Henkilökohtaiseksi tavoitteekseen hän asetti pääministeri Petteri Orpon (kok.) peittoamisen Varsinais-Suomen vaalipiirissä.
Ylen kannatusmittausten tausta-aineiston mukaan näyttää siltä, että vihreät on noussut korkeakoulutettujen naisten joukossa kokoomuksen ohi suosituimmaksi puolueeksi.
Selvää on varmasti, että samojen äänestäjien kalastelu herättää ympäristöaatteen yhdistämässä ja moninaisia talouskantoja sisältävässä joukossa myös närää. Tästä myös velkajarrusopuun kohdistunut kritiikki on oiva esimerkki.
On selvää, että osa puolueväestä varmasti vilkuilisi mieluummin kokoomuksen sijaan puoluekentän vasempaan laitaan.
Virran mukaan vihreisiin olisi kiinnostusta puoluekentän monella nurkalla, jopa perussuomalaisia aikaisemmin äänestäneissä. Puheenjohtajan puheita tulkiten eräänlaisia ”piilovihreitä” eli puolueen perimmäisiä tavoitteita tukevia olisi jopa Suomi pullollaan.
Virran mukaan puolueväen tulisikin pyrkiä rakentamaan siltoja, jotta entistä suurempi joukko voisi vihreitä myös puolueena tukea.
Avoimeksi kysymykseksi jää kuitenkin se, millaista vastaantuloa tämä vihreiltä edellyttäisi. Lauantaina järjestetyssä tiedotustilaisuudessa kysyin Virralta, mikä puoluejohtajan mukaan vihreissä puolueena ihmisiä hirvittää.
Virran mukaan puolueeseen on lyöty leimoja, jotka eivät heitä edusta. Puheenjohtajan mukaan virheelliset mielikuvat liittyvät muun muassa siihen, että vihreät olisi puolue joka pyrkisi ”viemään lihan suomalaisten lautasilta” ja ”autot pihoista”.
Esimerkiksi tämänkertaisessa puoluekokouksessa käsiteltiin aloitetta teollisen eläintuotannon lopettamisesta. Asiasta linjataan puolueen tuoreessa ohjelmassa.
Ylen puoluetoimijoille tekemässä kyselyssä osa aktiiveista painotti, että kaikkien kosiskelun sijaan puolueen pitäisi pikemminkin kirkastaa omaa linjaansa ja pitää siitä kiinni.
Konkretiaa tarvitaan vaalien alla
Puoluekokous oli kuluvana viikonloppuna viimeisen kerran sääntömääräisesti koolla ennen eduskuntavaaleja.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Oras Tynkkynen linjasi lauantaina omassa puheessaan, että puolueen tulee ensi keväänä tavoitella vuoden 2023 vaaleissa menetettyjen edustajapaikkojen voittamista takaisin.
Vihreiden sunnuntaina hyväksymä puolueohjelma on yksityiskohtaisempi kuin aiemmin, ja hyvä niin.
Kun jokainen oppositiopuolue tällä hetkellä lähinnä rummuttaa olevansa vaihtoehto nykyhallituksen politiikalle, konkreettisilla keinoilla on väliä.
Puolueohjelma ei toki ole vaaliohjelma, mutta sen tarkoitus on ohjata puolueen toimintaa kaikilla tasoilla ja pidemmällä aikavälillä.
Mitä lähemmäs vaaleja mennään, sitä tiukemmin todellisia toimia tentataan myös puolueiden johtajilta. Hengennostatustakin tarvitaan, mutta politiikka on tekoja.
Pitipä tulevan vaalikauden 8–11 miljardin jättisäästöjä realistisina tai ei, näyttää lähes väistämättömältä, että keskustelu tulee pyörimään sen ympärillä, paljonko kukakin on valmis leikkaamaan ja mistä.
Lauantaina Virta sanoi medialle olevansa valmis säästämään esimerkiksi siitä, että kaikkia teitä ei olisi pakko pitää päällystettyinä – jos vaihtoehtona olisi esimerkiksi vanhuksilta leikkaaminen.
Asfaltoitujen teiden vähentämisen yhtenä säästökeinona nosti aiemmin esiin Ilta-Sanomien haastattelussa puolueen talousosaajana tunnettu kansanedustaja Saara Hyrkkö. Hyrkön säästölistalta löytyivät myös muun muassa eläkkeet. Vastaavia avauksia soisi kuulevan myös muista puolueista.
Varovainen tuki tieverkosta säästämiselle ei kuulosta kovin radikaalilta, kun kyseessä on vihreän puolueen puheenjohtaja.
Kiinnostavampi kysymys on kuitenkin, miksi joitakin asioita on niin vaikea sanoa ääneen.