Jos joku politiikan penkkiurheilija - tai hallituspuolueen poliitikko - kaivoi viikonlopuksi popcornit esiin ja toivoi SDP:n puoluekokouksen yltyvän sisäiseksi sodaksi talouspolitiikan linjasta, hän joutui pettymään.
Sunnuntai-iltaan tultaessa kokous Tampereella on sujunut rauhallisesti.
Taistelun aineksia oli, sillä väistyvä varapuheenjohtaja Matias Mäkynen ja pirkanmaalainen Kaisa Vatanen toivat tukijoidensa kanssa kokoukseen velkajarrusovusta irtoamiseen tähtääviä, talouslinjaa vasemmalle reivaavia aloitteita.
He vaativat siis muutoksia siihen sopeutuslinjaan, johon Antti Lindtman on jo ehtinyt muiden puolueiden kanssa sitoutua.
Muutosesitykset poliittiseen ohjelmaan eivät kuitenkaan menestyneet puoluekokouksessa, vaikka saivat myös kannattajia. Velkajarrusta ei siis irtauduttu.
Velkajarrua ja rajalakia kritisoinut Nasima Razmyar sai suurimman äänipotin varapuheenjohtajavaalissa, mistä voi toki yrittää lukea jonkinlaista kritiikkiä Lindtmanin linjalle. Matias Mäkynen sen sijaan luopui varapuheenjohtajan paikasta SDP:ssä.
Demareiden vasemmalta laidalta on Tampereella pidetty kipakoitakin puheenvuoroja, mutta sittenkin puolue on pysynyt jatkokaudelle kukitetun Lindtmanin näpeissä.
Kokous Tampereella on tosin kesken ja keskustelu jatkuu.
Hallitus on tehnyt opposition työstä helppoa
Isoja poliittisia avauksia ei puoluejohdolta ole kuultu, koska suurimmalla oppositiopuolueella menee niitä ilmankin kannatusmielessä varsin mukavasti.
Lindtmanin avauspuheenvuorosta lauantaina otsikoihin nousi perusteettomien pätkätöiden kritiikki, joka on demareiden vanha kanta.
Demarit ovat kasvaneet oppositiossa, koska oikeistohallituksen talouspolitiikka ei ole toistaiseksi tuottanut juuri muuta kuin ahdistusta erilaisten leikkausten kohteille.
Hallitus myöntää jo itsekin jäävänsä jokseenkin kaikista taloustavoitteistaan. Jossakin vaiheessa kauttaan se siirtyi sanomaan, että tehtyjen päätösten on tarkoituskin toimia vasta noususuhdanteessa.
Tässä tilanteessa opposition tehtävä on kiitollinen. SDP ja muut oppositiopuolueet kertaavat kuorossa hallituksen epäonnistumisia ja taktiikka toimii, kuten gallupit kertovat.
Kovat ajat pelaavat hallituksen vaihtamista vaativien laariin, vaikka nämä keskittyisivät vain välttelemään virheitä.
Porvarivallan vaihtoehdoksi SDP tarjoaa ”reilumpaa” politiikkaa.
Löysä, tarkemmin määrittelemätön lupaus reiluudessa näyttää riittävän monelle tilanteessa, jossa oikeistovetoisia säästötalkoita on jatkunut jo vuosia.
SDP:ltä penätään säästölistoja, mutta niitä ei kuulu keltään
Perussuomalainen valtiovarainministeri Riikka Purra on viestinyt painokkaasti, että Suomi tarvitsee ensi hallituskaudella lisää samaa.
Hallituspuolueet toistelevat, että oppositiosta ei kuulu parempiakaan ideoita. Varsinkin SDP:n Lindtmanilta vaaditaan säästölistoja esiin, koska sopeuttaminen jatkuu - ja mahdollisesti kiihtyy - vaalien jälkeen.
SDP:llä toki on omannäköisensä vaihtoehto. Antti Lindtmanin johdolla se ei ole kovin räväkkä tai radikaali. Mitä sopeuttamiseen tulee, se on porvaripuolueiden politiikkaan verrattuna enemmän veronkorotuksia painottava.
Valmista 8 – 11 miljardin säästölistaa demareilla ei ole, mutta ei sellaista ole nähty miltään muultakaan puolueelta. Sopeutuksen tarkka mittaluokka sitä paitsi tarkentuu vielä.
Aivan oma kysymyksensä on, ymmärtävätkö sen enempää demarit kuin kukaan muukaan vieläkään, mitä toistakymmentä miljardia suorana sopeutuksena nykyisen hallituskauden jatkoksi merkitsisi.
Niin SDP kuin muutkin puolueet puhuvat uusien sopeutuslistojen sijaan mieluummin talouskasvusta ja sen kiihdyttämisestä, mikä kuulostaa enemmän unelmoinnilta ääneen kuin suunnitelmalta julkisen talouden korjaamiseksi.
SDP:ssä myös tiedetään hyvin, että ensi hallituskauden konkreettiset politiikkalinjaukset syntyvät lopulta hallitusneuvotteluissa, kompromissina myös jonkin tai joidenkin porvaripuolueiden kanssa.
Talouskehitys voi ratkaista vaalit
SDP on niin kaukana kärjessä mielipidetiedusteluissa, että myös maaliin saapuminen ykkösenä ensi kevään vaaleissa näyttää tällä hetkellä todennäköisemmältä kuin muut vaihtoehdot.
Paitsi, jos alkuvuoden aikana nähdyt varovaisen positiiviset signaalit taloudesta olisivatkin alkusoittoa voimakkaan kasvun alkamiselle jo tänä vuonna.
Istuva hallitus markkinoi kaikki vähänkin myönteisiltä näyttävät talousuutiset oman politiikkansa ansioiksi. Siltä se voisi kasvun alkaessa näyttää myös äänestäjille.
Opposition terävin ase hallitusta vastaan menettäisi tehoaan, jos talous piristyisi yllättäen tuntuvasti.
Juuri mikään ei tosin viittaa siihen, että näin olisi käymässä.
SDP varmasti odottaa riemukkaita talousyllätyksiä siinä kuin koko muukin Suomi. Salaa puolueen johdossa ehkä silti toivotaan, että niitä nähtäisiin vasta vaalien jälkeen.