Yleisurheilun kotimainen GP-sarja käynnistyy Lahdessa keskiviikkona 10. kesäkuuta. Suora lähetys TV2:ssa, Areenassa ja Yle-sovelluksessa klo 18.00 alkaen.
Urho Kujanpää tietää teoriassa, miten täydellinen seiväshyppy tehdään.
Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
– Se on ainoa laji, jossa tapahtuu kaksi energiansiirtoa, hyppääjästä seipääseen ja seipäästä takaisin hyppääjään, Kujanpää selittää Sportliv-ohjelmassa.
Kujanpää ei tiedä, miten muut urheilijat hyppyjään analysoivat, mutta hänellä on fysiikan termit käytössä.
– Onhan urheilu tavallaan sellaista käytännön fysiikkaa, siinä pätevät samat lainalaisuudet. Liikkeen lait.
On todella hieno tunne, kun pääsee korkealle ilmaan ja tulee onnistuneen suorituksen jälkeen alas pehmeälle patjalle. Sitä haluaa tehdä uudestaan ja uudestaan.
Urho Kujanpää
Kujanpää on voittanut 11 kertaa seiväshypyn Suomen mestaruuden. Hän sanoo, että laji on yleisurheilulajeista todennäköisesti monimutkaisin. Mutta hän ei halua vertailla. Ja ennen kaikkea hän ei halua vaikuttaa kerskuvalta.
Kujanpää on aina pitänyt matemaattisista aineista ja kun hän tajusi, miten jotkut tekniset yksityiskohdat seiväshypyssä voitiin selittää fysiikan avulla, hänen kiinnostuksensa lajia kohtaan kasvoi entisestään.
Joskus tietämättömyys voi kuitenkin olla autuuden äiti.
– Ajattelen, että joka kymmenen senttiä tästä eteenpäin on vielä kovemman työn tulos ja vaatii enemmän onnistumista kuin edelliset kymmenen senttiä.
– Ja vaikka joskus voi tuntua, että tuossahan se kuusi metriä ihan vieressä jo on, niin kyllä se vaatii vielä tosi paljon enemmän minulta ominaisuuksien ja hyppytekniikan osalta.
Tällä hetkellä Urho Kujanpään ennätys sekä sisä- että ulkoradoilla on 570.
– Se on raja, jonka jokainen seiväshyppääjä haluaa ylittää. Mutta aika harva sen vielä saavuttaa.
EM-kesää kohti mennessä 29-vuotias tamperelainen on kuitenkin toiveikas.
– Työkalut juoksutekniikan ja -nopeuden parantamiseen ovat olleet minulla suhteellisen lyhyen aikaa, joten siinä näen mahdollisuuden kehittyä. Ja uskon sen näkyvän tuloksissa.
Katso Sportlivin jakso Urho Kujanpäästä Areenassa:
Hypyn anatomia
Kujanpää istuu tietokoneensa ääressä ja kelaa kahdeksan sekunnin mittaista videoklippiä edestakaisin hidastettuna.
Siinä näkyy hänen onnistunut ennätyshyppynsä 570 EM-joukkuekisoissa Madridissa viime kesänä.
Myös still-kuvaajat onnistuivat vangitsemaan hypyn anatomian, jonka Kujanpää selittää sekunnin murto-osa kerrallaan.
Ponnistuksessa kädet nostetaan ylös ja yläkäden pitää olla suorana. Kroppa on valmiina tuottamaan energiaa ja siirtämään energian hyppääjästä seipääseen. Liike-energia muuttuu seipään potentiaalienergiaksi. Jotta se tapahtuisi mahdollisimman tehokkaasti, käsivarren on oltava suorassa kulmassa seipääseen nähden.
Kun on ilmassa seipään varassa, pitää lähteä tekemään heilahdusta, jotta ehtii pääsemään ylösalaisin ennen kuin seiväs lähtee ojentumaan. Ja se toinen energiansiirto, eli seipäästä urheilijalle ylöspäin suuntautuvaan liikkeeseen alkaa tapahtua.
Heilahduksen aikana paine pitää pyrkiä pitämään seipäässä. Muuten energiaa häviää tästä systeemistä. Kun seiväs ojentuu, hyppääjä ojentuu seipään mukana ylöspäin.
Napa käännetään kohti rimaa ja riman päällä taitetaan polvet ja yritetään kääntää ne riman alle, ettei napa osu siihen.
Sillä tavalla tapahtuu onnistunut hyvä suoritus.
Urho Kujanpää
Seipään anatomia
Kuinka monen askeleen vauhdinotto? Kuinka pitkä seiväs? Kuinka jäykkä seiväs?
Kun harjoitus tai kilpailu etenee korkeammille korkeuksille, hyppääjän on tehtävä useita päätöksiä. Oikeita vastauksia, jotka sopisivat kaikille, ei ole.
Kilpailuissa Kujanpäällä on yleensä mukana juuri niin monta seivästä kuin putkeen mahtuu, kuusi tai seitsemän kappaletta.
Jäykimmillä en ehkä ole koskaan hypännyt kilpailussa. Ne ovat mukana siltä varalta, että saisin mahdollisuuden yrittää uusia ennätyskorkeuksia. Mutta seipääni ovat kaikki yhtä pitkiä, viisi metriä.
Urho Kujanpää
Välineen jäykkyyteen vaikuttaa urheilijan paino, juoksuvauhti kuopalle ja kuinka tehokkaasti energian pystyy siirtämään juoksusta ja ponnahduksesta seipääseen, Kujanpää selittää.
Datan saaminen edellisestä hypystä on tärkeää, jotta voidaan tehdä mahdollisimman oikeita valintoja. Siksi seiväshyppääjä tarvitsee paikalle valmentajan, joka voi videoida jokaisen hypyn.
Korkeampien korkeuksien tavoittelussa Urho Kujanpää teki viime syksynä rohkean päätöksen. Hän on nykyään oma valmentajansa yhdessä puolisonsa Taija Kujanpään kanssa.
Kujanpää kokee antoisaksi ja kehittäväksi pukea sanoiksi Taijalle, mitä edellisessä hypyssä tapahtui, miltä se tuntui ja mitä muutoksia hän tekee seuraavassa hypyssä. Se selkeyttää hänen ajatteluaan ja helpottaa arviointia ja analysointia.
”Ei ole hirveästi tilaa epäonnistua”
Kujanpään mukaan urheilijoiden välillä on isoja eroja siinä, miltä hypyt näyttävät.
Hypyn mallin tai profiilin perusteella hän yleensä osaa päätellä, kenestä hyppääjästä on kyse. Erot johtuvat useimmiten hyppääjien ominaisuuksista.
Toiset ovat pitkiä ja ulottuvia, toiset ovat luonnostaan vahvempia ja toiset nopeampia.
– Käytännössä kuusi metriä on hypätty monella tavalla, joten siinä mielessä en näe, että esimerkiksi pituus olisi rajoite. Silloin hyppy on vain suoritettava vähän eri tavalla kuin pidemmät urheilijat.
Kujanpää on 188 senttimetriä pitkä, kahdeksan senttimetriä pidempi kuin Armand Duplantis.
Duplantisin maailmanennätys on tällä hetkellä 631. Kujanpäällä on yhtä paljon matkaa kuuteen metriin kuin millä Duplantis on sen ylittänyt.
Voin kehittyä vielä paljon, mutta ei ole hirveästi tilaa epäonnistua.
Toisin sanoen: Jos kilpailut päättyvät jo alemmilla korkeuksilla, ei saa mahdollisuuksia edes yrittää uusia ennätyskorkeuksia.
Kujanpää suunnittelee jatkavansa huippu-urheilu-uraansa vähintään Los Angelesin olympialaisiin 2028 asti, ehkä vielä pidempään.
Tavoitteena on rikkoa Jani Lehtosen Suomen ennätys 583 vuodelta 1993. Ja voittaa arvokisamitali.
