Ilmassa leijailee tupakansavua. Baarin avoimesta ovesta kantautuu puheensorinaa.
Olemme Yläkaupungilla, joka on toinen Jyväskylän kahdesta keskustasta.
Laura Naukkarinen, Veera Nieminen ja Mirka Karjalainen istuvat värikkääksi maalatuilla puisilla penkeillä. Penkkien keskellä on kuormalavoista tehty matala pöytä.
Kolmikko on tullut viettämään iltaa Vakiopaine-baarin terassille. He asuvat Yläkaupungilla ja viettävät aikaansa Vakiopaineessa viikoittain, välillä jopa päivittäin.
– Tämä on semmoinen olohuone, johon tullaan hengaamaan. Riippuu päivästä, ketä on paikalla, mutta aina on joku tuttu, Karjalainen kertoo.
Jyväskylän keskusta jakautuu Ylä- ja Alakaupunkiin.
Epävirallinen jako näkyy kaupunginosien katukuvassa ja ilmapiirissä.
Video näyttää, miten Jyväskylän keskusta jakautuu kahtia Kirkkopuiston kohdalta:
Yläkaupunki tunnetaan boheemina alakulttuurin, taiteen ja pienten kivijalkaliikkeiden keskittymänä. Alakaupunki on kauppakeskusten, ravintoloiden ja yökerhojen keskus.
Alakaupungin eli ydinkeskustan rauhattomuus on herättänyt viime vuosina keskustelua. Esimerkiksi alueen yrittäjät ovat valittaneet levottomuudesta. Kaupunki on palkannut Alakaupungille jopa omat järjestyksenvalvojat.
Seurasimme keskiviikkoiltaa molemmilla puolilla Jyväskylän keskustaa. Pyysimme tapaamiamme ihmisiä kuvailemaan Ylä- ja Alakaupunkia ja kertomaan, kummalla puolella he viihtyvät parhaiten.
Näin Naukkarinen, Nieminen ja Karjalainen kuvailevat Ylä- ja Alakaupunkia:
Harri Varpanen on saapunut Vakiopaineeseen pelaamaan Go-lautapeliä. Hän istuu ystävänsä kanssa hämärässä valaistuksessa baarin parvella.
Varpanen asuu Jyväskylän Vaajakoskella. Kun hän tulee keskustaan, hän tulee Yläkaupungille.
– Muun muassa ulkona syöminen tarkoittaa mulle, että haetaan pizza ja syödään se täällä Vakiopaineessa.
Yläkaupunkilaiskuppilassa asiakkaat saavat syödä vapaasti omia ruokiaan.
Varpanen kertoo, millainen Yläkaupunki on hänen mielestään:
Yläkaupungilla on rikas kulttuurihistoria ja -perintö.
Koko Jyväskylän kaupunki on aikoinaan kehittynyt nykyisen Yläkaupungin ympärille.
Yläkaupungilla sijaitsevat muun muassa Jyväskylän yliopiston suojeltu Seminaarinmäen kampus ja 1800-luvulla rakennettu Lounaispuisto, jossa järjestetään kesäisin erilaisia tapahtumia.
Yläkaupungilla on useita yliopisto- ja kulttuuriväen suosimia kohtaamispaikkoja. Vakiopaineen lisäksi niitä ovat esimerkiksi kulttuuriravintola Ylä-Ruth ja ravintola Sohwi. Ne ovat aloittaneet toimintansa 1960-luvulla.
Historia selittää, miksi Yläkaupungilla on kulttuurikaupunginosan maine.
Identiteettiä vahvistavat myös alueella järjestettävät tapahtumat, kuten yksi Suomen pitkäikäisimmistä kaupunkifestivaaleista, Yläkaupungin yö.
Aurinko säteilee oranssina Lounaispuiston koivujen takaa. Se laskee pian.
Markus Ritamäki syö taksaria eli makkaraperunoita puiston laidalla. Hän istuu perinteikkään Grilli21:n terassilla.
– Tässä on mukava ympäristö. Täällä käy mielellään.
Näin Ritamäki vertailee Ylä- ja Alakaupunkia:
Mikko Hursti ja Teemu Sihvonen ystävineen katselevat puistossa Hopeanuoli-dubbauksia Youtubesta.
– Suurin osa meistä asuu tässä aika lähellä. Tämä on tällainen vihreä paikka Yläkaupungin ytimessä. Tähän on helppo tulla, Sihvonen kuvailee Lounaispuistoa.
Sihvosen mielestä Yläkaupunki on rauhallisempi ja viihtyisämpi kuin Alakaupunki. Hursti on samaa mieltä.
Alakaupungille mennään hoitamaan asioita, Yläkaupungille tullaan hengaamaan.
Mikko Hursti, Jyväskylä
Hurstin ja Sihvosen mielestä Yläkaupunki on yllätyksiä täynnä:
Ilta Yläkaupungilla jatkuu. Siirrymme Alakaupungille.
Kauppakeskusten kyltit hehkuvat hämärtyvässä illassa. Korviin kiirii musiikkia ja naurunremakkaa.
Helmi Laitiolampi ja Liina Pajula ovat tulleet turkulaisen vieraansa Ella Hurmeen kanssa viinille Revolution-ravintolan terassille. Terassi on täynnä nuoria aikuisia.
Laitiolampi ja Pajula asuvat Yläkaupungilla, mutta viettävät vapaa-aikaansa mieluiten Alakaupungilla.
– Tämä on meidän tyylinen paikka. Täällä on paljon nuoria, Laitiolampi sanoo.
Näin Laitiolampi ja Pajula kuvailevat Ylä- ja Alakaupunkia:
Alakaupungilla viihtyvät myös Minna Eskola ja Olli Wiik. He nauttivat virvokkeita Teerenpeli-ravintolan terassilla.
– Käyn harvoin missään. Kun tulen johonkin, tulen tähän, Eskola kertoo.
Eskola ja Wiik kertovat, miksi he viihtyvät parhaiten Alakaupungilla:
Freetime-yökerhon ovella, valotaulussa pyörii teksti ”Memory empty”. Yökerhon ovet ovat avautuneet kello 22.
Ravintolassa on tanssilattia, biljardi ja karaoke. Ilta on vielä nuori, sisällä on kuusi ihmistä.
Paavo Yläkartano laulaa. Hän on kumppaninsa kanssa karaoketreffeillä.
– Kaikkihan täällä ovat humalassa paitsi te, Yläkartano toteaa, kun haastattelemme häntä.
Yläkartano kertoo, että hän viihtyy parhaiten Yläkaupungilla. Alakaupungille vetää karaoke.
Yökerhoon tulee lisää ihmisiä. Ilta taittuu kesäyöhön.
Juttua varten on haastateltu myös Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan väitöskirjatutkijaa Sauli Okkeria ja käytetty lähteenä Anja Penttisen toimittamaa kirjaa Yläkaupungilla.