Metsähallitus poistaa kuluvana kesänä kurtturuusua arviolta 450–600 esiintymältä Pohjanmaan rannikolla ja saaristossa. Haitallinen vieraslaji tukahduttaa muut kasvit ja köyhdyttää rantojen monimuotoisuutta merkittävästi.
Samaan aikaan Helsingissä alkaa tutkimus, jossa kokeillaan purppuranahakkasienen käyttöä kurtturuusun biologisena torjuntakeinona.
Pohjanmaan rannikolla ja saaristossa on kartoitettu yli 600 kurtturuusuesiintymää, joita Metsähallitus on torjunut jo useita vuosia. Poistoa tehdään kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin.
Monilla kohteilla torjuntaa on tehty useana peräkkäisenä vuotena, mikä on edellytys tehokkaalle torjunnalle.
Kurtturuusu tuottaa runsaasti itämiskykyisiä kiulukoita, jotka leviävät veden mukana pitkienkin matkojen päähän. Myös linnut levittävät ruusunmarjoja uusille alueille. Kurtturuusun valtaamilla rannoilla kasvillisuuden monimuotoisuus köyhtyy merkittävästi, jopa täysin.
Kurtturuusun torjunnassa pyritään kattamaan mahdollisimman hyvin monimuotoisuudeltaan kaikkein arvokkaimmat saariston luonnonsuojelualueet, mukaan lukien Valassaaret Mustasaaressa ja lukuisia pikkusaaria Maalahden, Korsnäsin, Närpiön, Kaskisten ja Kristiinankaupungin saaristossa.
– Käymme myös tarkastamassa tilanteen niillä paikoilla, joilla esiintymä todettiin viime vuonna kuolleeksi, koska uusia versoja voi tulla varsinkin siemenpankista eli maahan pudonneista siemenistä. Tänä vuonna on odotettavissa, että on enemmän kuolleita esiintymiä, koska viime vuoden torjunta oli varsin tehokasta, kertoo tiedotteessa luonnonsuojelun erityisasiantuntija Aurelia Rådström Metsähallituksen Luontopalveluista.
Tiedossa noin 1 700 esiintymää
Metsähallituksen tiedossa on noin 1 700 kurtturuusuesiintymää yksityisillä ja valtion suojelualueilla koko maan rannikolla. Metsähallitus poistaa Pohjanmaan rannikon lisäksi kurtturuusua eri puolilla Suomea.
Haitallisten vieraslajien torjunta kuuluu lähtökohtaisesti maanomistajan vastuulle silloin, kun toimenpiteitä voidaan pitää kohtuullisina.
Metsähallitus tukee maanomistajia vaikeasti saavutettavilla suojelualueilla, sillä rantautuminen syrjäisille pikkusaarille sekä aikaa vievä torjuntatyö voivat muodostaa yksityisille maanomistajille tai laajoja alueita hallinnoiville osakaskunnille kohtuuttoman suuren rasitteen.