Kun Chat GPT tuli markkinoille loppuvuodesta 2022, viimeistelin opintojani yliopistossa. Me opiskelijat aloimme välittömästi pohtia, miten tekoälyllä voi tehostaa opiskelua.
Alusta asti oli selvää, että tekoälylle voi ulkoistaa esseiden kirjoittamisen tai oikeastaan melkein minkä tahansa etänä suoritettavan kirjallisen tehtävän. Jos siis ei ole kiinnostunut omasta oppimisestaan.
Olin varma, että korkeakoulut ovat yhtä hereillä kuin opiskelijat ja muokkaavat opetuksensa uudelle aikakaudelle. Nyt kolme ja puoli vuotta myöhemmin näyttää siltä, että osa korkeakouluista elää yhä maailmassa, jota ei enää ole.
Testasin toimittajana Kaakkois-Suomen ja Vaasan ammattikorkeakoulujen sekä Karelia-ammattikorkeakoulun viiden opintopisteen avoimia etäkursseja. Valitsin testiin opintojaksoja, jotka käsittelevät suoraan ihmisen henkeä ja terveyttä.
Pääsin jokaisesta kurssista helposti läpi oppimatta mitään, kun annoin tekoälyn hoitaa monivalintatentit puolestani.
Tekoälyn suorituskyky ei minua yllättänyt. Sen sijaan yllätyin siitä, miten terveysalan kursseista voi päästä läpi tekemällä pelkästään monivalintatenttejä kotoa käsin ilman valvontaa.
Suoritin tekoälyllä esimerkiksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun turvallisen lääkehoidon kurssin.
Koulun mukaan kurssin suorittaminen tekoälyllä ei vaaranna kenenkään potilasturvallisuutta. Samaan aikaan kurssimateriaaleissa todetaan, että lääkelupia myöntävä työnantaja saattaa edellyttää kyseisen kurssin suorittamista.
Ylen on hankki aiheen käsittelyä varten tietoja poikkeuksellisilla tavoilla, koska halusimme selvittää ajankohtaista ongelmaa koulutusjärjestelmässä.
Kiusallinen tilanne
Vaikka kukaan ei kuolisi sen takia, että ammattikorkeakouluja on helppo huijata, yksi asia on selvä. Helposti läpäistävät kurssit ovat korkeakouluille kiusallinen pr-ongelma.
Mikään selitys ei saa näyttämään hyvältä sitä, että korkeakoulutasoisilla kursseilla pystyy helposti huijaamaan ilman varteenotettavaa kiinnijäämisen riskiä.
On päivänselvää, etten minä ole ensimmäinen opiskelija, joko on jo valinnut tekoälyvilpin helpon tien.
Suomalaisilla ammattikorkeakouluilla on kyselytutkimusten mukaan hyvä maine. Nyt näyttää siltä, ettei osa ammattikorkeakouluista ole tilkinnyt uuden teknologian kairaamia porsaanreikiä kunnolla. Ne ovat housut kintuissa tekoälyn edessä.
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry on päivittänyt hiljattain korkeakouluille suunnattuja tekoälysuosituksiaan. Suositukset ovat kuitenkin sen verran ylätasoiset, että korkeakoulut eivät voi nojata toimissaan pelkästään niihin. Lisäksi testissäni näytti siltä, ettei Kaakkois-Suomessa ja Vaasassa hyödynnetty Arenen jo vuosia sitten laatimaa liikennevalomallia, joka ohjaa tekoälyn käyttöön.
Karelia-ammattikorkeakoulun kurssilla oli Arenen liikennevalomallin mukainen kieltomerkintä, mutta ilman tehokasta valvontaa kiellon hyöty voi jäädä rajalliseksi.
Alla olevalla videolla kerron, millaisia aiheita testaamiini kursseihin kuului ja miten koulut reagoivat vilppiini.
Kuukausien työn voi tehdä tunneissa
Kysyimme kaikkien testaamieni korkeakoulujen edustajilta useita kysymyksiä tekemiini havaintoihin liittyen. Aiheen kiusallisuutta kuvaa se, että vain Karelia-ammattikorkeakoulun rehtori suostui puhumaan kameralle.
Kaakkois-Suomen ja Vaasan ammattikorkeakoulun edustajat vastasivat sähköpostilla. Emme saaneet heiltä vastauksia kaikkiin kysymyksiimme.
Saamissamme vastauksissa toistuu erityisesti kaksi asiaa.
- Tekoälyosaaminen on keskeinen työelämätaito, jota pitää harjoitella osana opintoja.
- Yksittäinen opintojakso ei vaaranna tutkintojen uskottavuutta.
Ensimmäisen argumentin kanssa on periaatteessa helppo olla samaa mieltä. Tekoäly ei tule katoamaan yhteiskunnastamme, ja sen vastuullinen käyttö voi synnyttää uusia innovaatioita.
On kuitenkin vaikea uskoa, että opiskelijoiden luotettava testaaminen heikentäisi työelämässä tarvittavien tekoälytaitojen oppimista. En minä ainakaan olisi yhtään huonompi tekoälyn käyttäjä, vaikka minun täytyisi todistaa osaamiseni valvotussa tentissä kampuksella tai ottamalla videopuhelu opettajan kanssa.
Toisen argumentin suhteen on totta, että yksi avoimen ammattikorkeakoulun viiden opintopisteen kurssi ei yleensä pätevöitä ketään. Vaikka kurssin voikin saada sisällytettyä tutkintoon, se on vasta pari prosenttia tyypillisestä ammattikorkeakoulututkinnosta.
Jos kursseja saa kuitenkin suoritettua vaikka 15 pisteen edestä, puhutaan jo laskennallisesti yli 400 tunnin työstä. Täsmälleen tavoitevauhtia etenevä korkeakouluopiskelija suorittaa vuosittain yhteensä 60 opintopistettä.
Koko korkeakoulukentän tulisi ottaa Ylen testin tuottamat havainnot vakavasti. Ammattikorkeakoulujen, ja myös yliopistojen, kannattaa viimeistään nyt tarkistaa, millä aikakaudella ne elävät.
Suomessa on valtava joukko korkeakouluopettajia, jotka haluavat pysyä tekoälykehityksen kelkassa. Korkeakoulujen johdon tehtävä on varmistaa, että heillä on säännöllisesti aikaa suunnitella ja toteuttaa tekoäly-yhteensopivaa opetusta.