– Olin niin uuvuksissa, etten muistanut kesän kuukausista juuri mitään.
Ääni on viime marraskuussa kuolleen näyttelijä Olga Temosen.
Hän kertoo keskiviikkona ilmestyvässä Aika jonka sain -kirjassa sairastumisesta aggressiiviseen aivosyöpään, ajasta ennen diagnoosia, hoidoista ja elämästä sairauden kanssa.
WSOY julkaisee Anneli Juutilaisen kirjoittamasta teoksesta myös kaksi eri äänikirjaversiota. Toisessa on tekoälyllä luotu Olga Temosen lukijaääni. Toisessa kuullaan näyttelijä Linda Wiklundia.
Medioille on annettu ennakkoon kuunneltavaksi näytteet molemmista.
Suurin ero tekoälyäänessä on sävy. ”Olga Temonen” kuulostaa suorastaan reippaalta, kun Linda Wiklundin puhe on – no – myötäelävää.
Tekoäly osaa luoda Temosen äänen värin, sen luontaisen käheyden ja hauskasti suhahtelevan ässän.
Se ei kuitenkaan osaa aina rytmittää ja tauottaa lauseita. Sen ajatus ei seuraa tekstiä, koska se ei ymmärrä lukemansa merkityksiä kuten ihminen.
Hämmästyttävän paljon se silti kuulostaa oikealta ihmiseltä.
Nyt julkaistava uusi äänikirja on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun suomalaisessa teoksessa käytetään tekoälyllä luotua menehtyneen ihmisen ääntä.
Val Kilmer näyttelee vielä kuolemansa jälkeen
Maailmalla on jo jonkin aikaa saatu edesmenneet julkisuuden henkilöt puhumaan – ja näyttelemään – uusissa teoksissa.
Kurkkusyöpään kuollut Val Kilmer oli jo eläessään antanut materiaalia Sonantic-yritykselle, joka muokkasi hänen äänestään tekoälyversion. Sitä hyödynnettiin Top Gun: Maverickissa (2022).
Viime vuonna kuolleesta Kilmeristä nähdään vielä astetta pidemmälle menevä versio. Hänen deepfake-hahmonsa näyttelee ensi-iltaan tulevassa As Deep As the Grave -elokuvassa.
Kohuiltakaan ei ole vältytty. Edesmenneestä julkkiskokki Anthony Bourdainista tehdyssä dokumentissa Roadrunner (2021) päähenkilö saatiin tekoälyn avulla lukemaan itse aiemmin kirjoittamiaan viestejä. Ex-vaimon mukaan tähän ei ollut annettu lupaa.
Temosen piti alun perin lukea äänikirja itse
Olga Temonen. Aika jonka sain on ensimmäinen tekoälyllä luotuun ääneen perustuva kirja, jonka WSOY julkaisee. Kustantamon mukaan Olga Temosen oli alun perin tarkoitus lukea teos itse, ja tämä oli kirjattu myös sopimukseen.
Olga Temosen puoliso ohjaaja Tuukka Temonen kertoo, että kun kävi selväksi, ettei Olga pysty enää tekemään äänikirjaa, he päätyivät tekoälyn käyttöön.
– Se oli Olgasta hyvä idea. Periaatteessa hän nyt täyttää oman lupauksensa ja sopimuksensa tätä kautta, Tuukka Temonen kertoo Ylelle.
Tekoälyäänikirjan teosta vastasi Tuukka Temosen yritys. Temonen käytti työssä Elevenlabs-ohjelmistoa. Sille hän syötti Olgan lukemia Maaseudun tulevaisuuden kolumneja, joista oli tehty audioversiot.
– Materiaalin perusteella ohjelma loi oman näkemyksensä Olgan äänestä. Minulle se kuulostaa siltä, miltä Olga kuulostaa, mutta pitää ottaa huomioon, että kyseessä on Olgan esiintymisääni, Temonen sanoo.
Tämä voi selittää myös äänen ”reippautta”. Se on tapa, jolla Olga Temonen luki kolumnejaan.
Temosen mukaan hänen puolisostaan on olemassa myös jonkin verran videomateriaalia, jota voisi mahdollisesti käyttää joskus elokuvissa.
– Me voimme tehdä hänestä tarvittaessa duplikaatin johonkin sisältöön. Emme tietenkään lähde tekemään uutta Olgan elokuvaa, mutta jos on jotain, johon se sopii, niin se oli hänen puoleltaan mahdollista.
Professori: Kysymys luvasta on keskeinen
Oscar-voittajat Matthew McConaughey ja Michael Caine ovat jo eläessään antaneet äänensä Tuukka Temosenkin käyttämälle Elevenlabsille. McConaugheyn tekoälyääntä käytetään muun muassa hänen uutiskirjeidensä espanjankielisissä audioissa.
Yhtiön äänipankissa on lisäksi edesmenneiden John Waynen, Rock Hudsonin ja Judy Garlandin äänimateriaalit. Heidän elinaikanaan ajatus tekoälystä oli kuitenkin mahdoton.
Helsingin yliopiston viestinnän professori Johanna Sumiala johtaa digitaalista kuolemaa tutkivaa projektia. Hän ajattelee, että kysymys henkilön itsensä antamasta luvasta tekoälyversiointiin on keskeinen.
– Jos ihminen ei ole eläessään antanut lupaa tai asiasta ei ole puhuttu, onko perikunnalla oikeus tehdä niin? Siitä on syytä keskustella ja lainsäädäntöä pitää kehittää, hän sanoo.
Sumiala muistuttaa, että oma lupakaan ei ratkaise kaikkea, koska on mahdoton ennakoida, mihin tekoälyversioita tulevaisuudessa käytetään.
Kuka tahansa voi päätyä kuolemabotiksi
Viktoriaanisen ajan Englannissa suremisen kulttuuriin kuului kuolleiden valokuvaaminen kuin he olisivat elossa. Nyt on otettu askel pidemmälle.
Maailmalla on Sumialan mukaan kasvussa kuoleman jälkeiseen digitaaliseen elämään keskittyvä teollisuudenhaara, jota kutsutaan death techiksi eli kuolemateknologiaksi.
Sen avulla kuolleille voidaan dataa louhimalla ja sitä kouluttamalla rakentaa ääni ja visuaalinen hahmo.
– Tämä ei ole mitään rakettitiedettä tai science fictionia, Sumiala sanoo.
Kenestä tahansa pystytään luomaan virtuaalisia ”kuolemabotteja”, vuorovaikutteisia versioita, joiden kanssa voi ”keskustella”. Ne ovat fyysisesti kuolleita, virtuaalisesti elossa ja sosiaalisesti aktiivisia.
Klooneja on käytetty myös asioiden ajamiseen
Tällaisia tekoälyllä luotuja klooneja on maailmalla käytetty myös yhteiskunnallisiin ja poliittisiin tarkoituksiin.
Yhdysvaltalaiset vanhemmat loivat kouluampumisessa kuolleesta pojastaan tekoälyhahmon, joka kampanjoi aselakeja vastaan.
Katso tästä ”Joaquin Oliverin” haastattelu.
Myös kuoliaaksi ammutusta Chris Pelkeystä tehtiin tekoälyklooni. Se antoi murhan oikeudenkäynnissä lausunnon, jossa kertoi uskovansa anteeksiantoon.
Katso tästä video ”Chris Pelkeyn” lausunnosta.
Sumiala ajattelee, että Olga Temosen tekoälyllä luotu äänikirja istuu tähän jatkumoon. Sairastaminen on henkilökohtaista, mutta siihen liittyy aina myös yhteiskunnallisia kysymyksiä.
– Sairastaminen on osa ihmisenä olemista. Me emme ole aina täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Kymmenet tuhannet reagoivat Temosen postauksiin
Olga Temonen kertoi sairaudestaan avoimesti jo eläessään. Aika jonka sain -kirjassa hän kuvailee, miten hänen somepostauksensa syöpään sairastumisesta keräsi yli 73 000 tykkäystä. Hän sai ventovierailta ihmisiltä kukkia ja 50 paria villasukkia.
Sumialan mukaan tämä on esimerkki medioidusta suremisesta. Se eroaa tilanteesta, jossa tunnetaan empatiaa läheistä ihmistä kohtaan, jonka kanssa on jaettu elämä fyysisesti.
– En vähättelisi sitä, miten ihmiset kykenevät kiinnittymään myös henkilöihin, joita he eivät ole tavanneet. Ihmiset surevat myös tv-sarjojen fiktiivisiä hahmoja, joihin peilataan omia pelkoja, tuntemuksia ja kokemuksia.
Sumiala ajattelee, että Olga Temosen äänikirja voi vahvistaa eläytymistä, koska ääni on intiimi ja henkilökohtainen.
– Se, että ääni on koulutettu tekoälyllä, ei ole yksinkertainen kysymys: onko se Olga Temosen ääni vai ei? Jos ajattelemme autotunea käyttäviä artisteja, voimme kysyä, kenen äänen lopulta kuulemme, Sumiala sanoo.
