Emme tietäisi juuri mitään siitä mitä Gazassa tapahtuu ilman kaistalla loukussa olevia, henkensä kaupalla työtään tekeviä toimittajia.
He raportoivat sodasta samaan aikaan, kun ovat itsekin Israelin pommituksen alla.
– On vaikea edes kuvailla, millaista on toimia journalistina keskellä kansanmurhaa. Me toimittajat Gazassa elämme samaa todellisuutta kuin ne ihmiset, joiden tarinoista raportoimme.
Näin kertoo palestiinalainen toimittaja Shrouq Aila videoviestissä, jonka hän lähetti Ylelle toukokuun lopulla.
Kansainvälisessä tuomioistuimessa käydään oikeutta siitä, syyllistyykö Israel kansanmurhaan Gazassa. Ratkaisu voi venyä vuoteen 2029.
Videolla Aila kertoo vaikeuksista, joita toimittajat työssään Gazassa kohtaavat:
Gazan sodassa on kuollut toimittajia enemmän kuin tiettävästi missään aiemmassa konfliktissa.
Lähes 300 palestiinalaista journalistia on kuollut Israelin tekemissä iskuissa lokakuun 2023 jälkeen, kertoo YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Volker Türk.
Aviomies kuoli Israelin iskussa
– Olen tehnyt työtäni raskain sydämin, koska en pysty erottamaan itseäni niiden ihmisten tarinoista, jotka kertovat rakkaidensa menettämisestä. Tuntuu, kuin kuulisin omaa tarinaani muiden ihmisten suusta, Aila sanoo.
Hänen aviomiehensä Roshdi Sarraj kuoli Israelin pommituksessa heti sodan alussa, lokakuussa 2023. Myös Sarraj oli ammatiltaan toimittaja.
– Jatkaminen samassa työssä, jota menettämäni aviomies teki, ei ollut helppoa. Koen tämän kuitenkin moraaliseksi velvollisuudekseni, Aila sanoo.
Sarraj'n kuolemasta on kirjoittanut The New York Timesissa myös hänen isänsä, Gazan kaupungin pormestari, jonka Hamas-hallinto nimitti aikoinaan virkaan.
Miehensä kuoleman jälkeen Aila ja pariskunnan tuolloin alle vuoden ikäinen tytär joutuivat pakenemaan pommituksia kodistaan. He elivat pitkään nälissään.
– Pelkäsin, että minutkin tapetaan. En halunnut tyttäreni joutuvan elämään sen kanssa, että hän on menettänyt molemmat vanhempansa.
Jatkuvasti läsnä olevan vaaran lisäksi Aila puhuu näköalattomuudesta ja ihmisten kantamasta valtavasta henkisestä taakasta. Joskus hän ihmettelee, miten on onnistunut pärjäämään sodan keskellä samanaikaisesti äitinä, leskenä ja journalistina.
– Jotkut ovat sanoneet minua supersankariksi, mutta oikeasti tunnen itseni vain superväsyneeksi ja -uupuneeksi.
Järjestöt: Israel tappaa toimittajia tarkoituksella
Gazassa kuolleiden toimittajien suurta määrää selittää osittain se, että pienen, tiheään asutun alueen pommituksissa on ylipäätään kuollut valtava määrä ihmisiä: paikallisten terveysviranomaisten mukaan jo ainakin 73 000.
Toimittajat ovat suuremmassa vaarassa siksi, että heidän työnsä vie heidät raportoimaan paikkoihin, joihin Israelin iskut kohdistuvat.
Näiden syiden lisäksi toimittajajärjestöt esittävät Israelia kohtaan erittäin vakavia syytöksiä.
Niiden mukaan Israel on tappanut kymmeniä toimittajia tarkoituksella siksi, että he ovat toimittajia.
CPJ:n mukaan Israel on tappanut Gazassa ainakin 32 toimittajaa juuri tällä tavalla. Toimittajia suojelevan järjestön Lähi-idän aluejohtaja Sara Qudah kertoo videohaastattelussa, että CPJ on varmentanut tapaukset useista riippumattomista lähteistä ja pyytänyt Israelin armeijalta lausuntoa jokaisesta.
Useimmissa tapauksissa Israelin armeija on perustellut iskuja toimittajien väitetyllä osallisuudella terroristijärjestöjen toimintaan. Qudahin mukaan CPJ ei ole löytänyt eikä ole saanut Israelin armeijalta mitään todisteita siitä, että tapetuilla toimittajilla olisi oikeasti tällaisia kytköksiä terroristijärjestöihin.
Hamas on hallinnut Gazaa 20 viime vuotta, joten kaistalla työtään tekevä toimittaja ei voi Qudahin mukaan välttää yhteydenpitoa Hamasin edustajien kanssa. Se ei kuitenkaan tee kenestäkään terroristia, hän huomauttaa.
– Luetteloimissamme tapauksissa pystymme sanomaan sadan prosentin varmuudella, että kyseinen toimittaja oli siviili, jota vastaan tehtiin kohdistettu isku. Luokittelemme heidät murhatuiksi, Qudah sanoo.
Journalistien tarkoituksellinen tappaminen on sotarikos. Geneven sopimuksessa kaikki sota-alueilla työskentelevät toimittajat määritellään lähtökohtaisesti siviileiksi, elleivät he itse aktiivisesti osallistu sotatoimiin.
Yle pyysi kommenttia tässä jutussa esitettyihin väitteisiin Israelin armeijalta (IDF). Vastaus oli lyhyt ja yleisluontoinen:
– IDF ei tarkoituksella kohdista iskuja journalisteihin, vaan toimii yksinomaan sotilaallisia kohteita vastaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti. IDF pyrkii lievittämään siviileille, mukaan lukien toimittajille, aiheutuvaa vahinkoa mahdollisuuksien mukaan, armeijan lehdistöpalvelusta viestittiin Ylelle.
Armeijan väitteet ovat ristiriidassa toimittajajärjestöjen sekä ihmisoikeusjärjestöjen ja tarkkailijoiden keräämien tietojen kanssa. Myös toimittaja Shrouq Aila puhuu Ylelle journalisteihin kohdistetuista iskuista.
Miksi Israel haluaisi tappaa toimittajia tarkoituksella?
– Israel haluaa piilottaa totuuden. Journalistit ovat ensimmäisiä silminnäkijöitä, jotka dokumentoivat sitä, mitä Gazassa tapahtuu. Kun Israel kohdistaa iskuja näihin silminnäkijöihin, se vaientaa totuuden, Qudah sanoo.
Israel ei päästä toimittajia Gazaan
Uutisointi Gazasta on paikallisten toimittajien harteilla, koska kaistaa saartava ja suurelta osin miehittävä Israel ei ole päästänyt yhtäkään ulkopuolista journalistia raportoimaan itsenäisesti sodasta.
– Paikalliset journalistit ovat maailman silmät ja korvat Gazassa. Meidän vastuullamme on tarjota paikkansapitävää tietoa ja kertoa ihmisten tarinoita, joita muuten ei kuultaisi, sanoo toimittaja Aila.
Valtaosa Ylen ja muiden medioiden Gazasta näyttämästä video- ja kuvamateriaalista – tässäkin jutussa – on peräisin paikallisilta toimittajilta ja kuvaajilta. Yle saa materiaalia käyttöönsä sekä suoraan paikan päällä olevilta että kansainvälisten uutistoimistojen kautta.
Yle on monien muiden kansainvälisten medioiden tapaan vaatinut, että Israel päästää toimittajia raportoimaan itsenäisesti alueelta.
Aila sanoo kuitenkin pettyneensä siihen, että kansainväliset mediat eivät ole hänestä painostaneet Israelia tarpeeksi.
– Me Gazan toimittajat odotamme, että ulkomaiset toimittajat lisäävät painetta. Median painostus voi muuttaa päätöksiä.
Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on viime lokakuussa alkaneen tulitauonkin aikana perustellut kieltoa sillä, että Gaza on sotavyöhyke, eikä hän halua saattaa toimittajia vaaraan.
CPJ:n aluejohtaja Qudahin mukaan Netanjahun perustelut eivät vakuuta, koska Israelilla olisi halutessaan keinot huolehtia toimittajien turvallisuudesta.
– On myös kaksinaismoralistista väittää olevansa huolissaan ulkomaisten toimittajien turvallisuudesta, kun paikallisten toimittajien turvallisuudesta ei välitetä.
CPJ: ”Tulitauko ei estä Israelia tappamasta toimittajia”
CPJ:n aluejohtaja Sara Qudah sanoo, että tulitauon aikana pahin tilanne on hellittänyt, mutta järjestö on senkin aikana dokumentoinut useiden toimittajien kuolemia – myös heihin tarkoituksella kohdistettuja iskuja.
– Tulitauko on hauras, eikä se estä Israelia tappamasta toimittajia.
Videolla hän kertoo, miksi toimittajien tappaminen on niin vakava asia:
Maailmalla reaktiot ovat Qudahin mukaan olleet vaisuja: asian tuomitseminen ei ole johtanut todellisiin toimenpiteisiin Israelia kohtaan, kuten pakotteisiin, boikotteihin ja riippumattomiin tutkintoihin.
Hän uskoo, että jos tilannetta Gazassa katsotaan läpi sormien, toimittajien tappaminen ilman seuraamuksia voisi lopulta yleistyä myös muualla maailmassa.
– Se olisi todellinen painajainen.
Muokkaus 25.6.2026 kello 10.29: päivitetty tuoreempi tieto menehtyneiden määrästä.