Hämärässä teollisuushallissa makaa vanhoja hevoskärryjä, kylttejä, kodinkoneita ja lukuisia muita Satakunnan historiasta kertovia esineitä.
Vanhimmat ovat peräisin aina 1700-luvulta saakka.
Ne ovat odottaneet kattoon kurkottavissa hyllyissä pölyn ja hyönteisten armoilla Porin kaupungin päättäjien ratkaisua neljätoista vuotta.
Videolla kokoelma-amanuenssi Hanna Jaakola kertoo Satakunnan museon varasto salaisuuksista, joita hänkään ei ole koskaan nähnyt.
Kyse on yhdestä Satakunnan museon viidestä eri puolille kaupunkia ripotelluista varastoista.
– Esineet ovat olleet täällä vuodesta 2012 lähtien. Ne tuotiin tänne Konepajanrantaan vain pariksi vuodeksi väliaikaisijoitukseen odottamaan Porin seudun museoiden kokoelmakeskusta, kertoo kokoelma-amanuenssi Hanna Jaakola Satakunnan museosta.
Jälleen uusi pettymys
Pari vuotta venyi neljäksitoista vuodeksi, eikä odottamiselle vieläkään näy loppua.
Porin valtuuston puolueryhmät pääsivät sopuun tällä viikolla monista kaupungin kiinteistöjä koskevista investoinneista, mutta kokoelmakeskus jäi vain maininnaksi.
– Tietysti se on pettymys, koska kysymys on ollut yli kaksikymmentä vuotta ilmassa. Koko ajan tilanne on oikeastaan ollut kiireellinen ja muuttuu koko ajan kiireellisemmäksi, sanoo Satakunnan museonjohtaja Johanna Jakomaa.
Jos kokoelmakeskus ei toteudu lähitulevaisuudessa, Jakomaan mukaan osa esineistä tuhoutuu tai pääsee sellaiseen kuntoon, ettei niitä ole mahdollista pelastaa tai konservoida enää museokäyttöön.
Toinen ongelma on vajavaiset varastotilat. Parin viime vuosikymmenen historiaa ei juuri ole saatu taltioitua tilanpuutteen vuoksi.
Kiireinen muutto
Positiivisena pilkahduksena Jakomaa näkee kuitenkin sen, että juuri Konepajanrannan kokoelman kriittisimpiin ongelmiin päättäjät ymmärsivät reagoida välittömästi.
Varaston vuokrasopimus on purettu ja esineistö täytyy saada turvaan marraskuuhun mennessä. Museo etsii parhaillaan jälleen kerran väliaikaista varastoa.
Nykyinen teollisuushallissa sijaitseva museon varasto on erotettu suuremmasta tilasta pressuseinillä. Tavarat ovat pysyneet kuivina, mutta pölyltä, hyönteisiltä ja jopa kissoilta se ei esineitä ole pystynyt suojaamaan.
– Aikataulu asettaa melkoisen haasteen. Jotta saisimme esineet puhdistettua ja eliminoitua tuhohyönteiset niistä, ne tulisi puhdistaa ja pakastaa kaikki.
Museoväki toivoo nyt, että esineille löytyisi sellainen uusi varastotila, jossa puhdistustyöt onnistuisivat.
Porin erinomainen idea toteutunut monissa muissa kaupungeissa
Porin kaupunki on parin vuosikymmenen aikana tehnyt jo useita päätöksiä kokoelmakeskuksen hankkimisesta, mutta hankkeet ovat toistaiseksi aina kariutuneet.
Absurdiksi tilanteen tekee se, että porilaisten uraauurtava idea kulttuuriperinnön säilyttämiseen on vuosien saatossa otettu riemulla vastaan monissa isoissa kaupungeissa – paitsi Porissa.
Satakunnan museon eläköitynyt johtaja Juhani Ruohonen muisteli keväällä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa olleensa 2000-luvun puolivälissä Porin taidemuseon johtajan Esko Nummelinin kanssa eräässä Museoviraston tilaisuudessa Helsingissä esittelemässä Porin ajatusta yhteisestä kokoelmakeskuksesta.
– Siellä meidän ideamme otettiin tosi innostuneesti vastaan ja meidän kehuttiin olevan muita kaupunkeja edellä tässä asiassa. Sen jälkeen kokoelmakeskuksia on syntynyt monessa muussa kaupungissa, mutta ei kuitenkaan Porissa, Ruohonen hämmästelee.