Ossi Meriläinen pelaa Kempeleessä unelman eteen: ”Tämä on sydämen asia”

Kempeleen Kirin kokenut lyöjäjokeri jahtaa puuttuvaa mestaruutta ja on oppinut nauttimaan paineesta.

Pesäpalloilija Ossi Meriläinen nauraa jokeripaita päällään.
Ossi Meriläisellä on menossa 13. kausi Superpesiksessä. Kuva: Superpesis / Antti Haapasalo

Miesten Superpesiksen ottelu Kouvolan Pallonlyöjät – Kempeleen Kiri TV2:ssa ke 24.6. klo 18.

Lyöjäjokeri Ossi Meriläisen viimeiset pöytäkirjamerkinnät ulkopelipaikasta löytyvät junioripeleistä vuosien takaa. Kempeleen Kirin kasvatti erikoistui lyöjäjokeriksi varhain, ja rooli on kantanut pitkälle.

Kuluva kausi alkoi hyvin, siitä on todisteena useat otteluissa joukkueensa parhaana palkitun pelaajan kultakypärät ja kesäkuun alussa ylitetty 700 runkosarjassa lyödyn juoksun rajapyykki.

33-vuotias Meriläinen on pelannut urallaan viisi kautta Kouvolassa ja yhden Pattijoella, mutta nyt lyöjäjokerilla on menossa jo neljäs peräkkäinen vuosi kotona Kempeleessä.

Arkisin Meriläinen työskentelee pankissa asiakkuusasiantuntijana, mutta nelivuotiaana aloitettu pesäpallo pitää otteessaan.

– Onhan tämä elämäntapa, että ei tästä varmaan osaa ikinä luopua lopullisesti, vaikka peliura varmasti joskus päättyykin.

Paineen alla nauttiminen on taito

Lyöjäjokerin rooliin kuuluu olennaisesti tulosvastuu ja paine, mutta Meriläinen on oppinut nauttimaan tilanteesta.

– Ehkä siitä paineesta täytyykin nauttia, että pystyy lyöjäjokerina pelaamaan.

Lyöjäjokeri Ossi Meriläinen tuulettaa onnistunutta suoritusta maila kädessään.
Meriläinen oli viime kaudella joukkueensa tehokkain kotiuttaja ja koko sarjan lyöjätilaston kuudes 59 lyödyllä juoksulla. Kuva: Superpesis / Antti Haapasalo

Meriläisen mukaan nuorempana reaktiot omiin suorituksiin olivat rajumpia: onnistumisia seurasi suuri riemu ja epäonnistuminen saattoi synkistää kovastikin.

– Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään vähän paremmin sitä, että vaihtelu on väistämätöntä. Ihan joka kerta ei voi onnistua, Meriläinen toteaa.

Meriläinen painottaa koko joukkueen panosta voitoissa, mutta myöntää, että lyöjäjokerina saa muita useammin mahdollisuuksia näyttäytyä ottelun ratkaisijana. Kun se onnistuu, tunne on korvaamaton.

– Onhan se siistiä, ei sitä tunnetta arkielämästä saa. Se on varmaan juuri se fiilis, mitä jää kaipaamaan, kun joskus uransa lopettaa.

Joukkueen kopissa Meriläinen ei kertomansa mukaan ole äänekkäin pelaaja. Hän lähestyy asioita leppoisuudella ja osaa värittää vaikeampiakin asioita huumorilla.

– Se on semmoinen oma selviytymiskeino pesäpallossa ja elämässä ylipäätään, hän kertoo.

Kumura ei yksin riitä – monipuolisuus on valttia

Meriläinen tunnetaan raivoisista kumuralyönneistään, mutta pärjätäkseen Superpesiksessä tarvitaan muutakin.

– Nykyään täytyy aika monipuolisesti pystyä lyömään. Ulkokenttäpeli on kehittynyt todella paljon ja monessa joukkueessa on todella kovakätisiä ja huippujalkaisia ulkopelaajia.

Pesäpallon pelaajat harjoittelevat lyöntiä tyhjällä katsomolla varustetulla kentällä.
Uusi katsomo paransi täksi kaudeksi Meriläisen ja KeKin kotikentän olosuhteita Sarkkirannassa. Kuva: Antti Valtteri Tauriainen / Yle

Monet lyöjäjokerit käyttävät raakaa voimaa tehdäkseen lyönneistään vaarallisia. Hyvään kumuralyöntiin tarvitaan Meriläisen mukaan kuitenkin 80 prosenttia taitoa ja 20 prosenttia voimaa. Voimalla voi silti vaikeuttaa ulkokentän työtä lyönnin luvussa.

– Loppuviimein se on kiinni siitä, miten pallolle pääsee ja miten sen saa oikeaan kulmaan, Meriläinen analysoi.

Tilastojen mukaan Meriläisen kotiutuksista tällä kaudella suuri osa on tullut keskeltä ja kolmospuolelta. Lyöntien suunnat hän päättää mieluiten itse ja saa useimmiten niin tehdäkin.

– Ehkä 70 prosenttia menee omalla näkemyksellä ja loput ”tilauksesta”. Itse ainakin tykkään siitä, että se on oma päätös ja oman kokemuksen mukaan sillä saa yleensä sen kaikkein parhaan lopputuloksenkin.

Sanotaan, että rakkailla lapsilla on monta nimeä. Toimittajan kysymys mailojen nimeämisestä naurattaa Meriläistä.

Jotain vielä puuttuu

Kaudella 2015 Meriläinen pelasi KPL:ssä lyöden ennätyksensä 5+88 juoksua ja voitti tuloksellaan myös lyöjäkuninkuuden. Samana vuonna tuli myös kutsu Itä-Länteen.

Henkilökohtaiset huippusaavutukset ovat Meriläisen mielestä hienoja, mutta eivät enää motivoi samalla tavalla kuin ennen.

– Minua ei oikeasti kiinnosta pätkääkään, montako kärkilyöntiä minulla on, mutta joukkueena kiinnostaisi vielä menestyä. Se Suomen mestaruus on se, miksi tässä vielä pesistä pelaa, Meriläinen toteaa.

Meriläisellä on yksi SM-pronssi Kempeleestä vuodelta 2023 ja yksi SM-hopea KPL:stä kaudelta 2021.

– Ei se mestaruuden puuttuminen mikään jokapäiväinen harmitus ole, mutta se motivoi tekemään töitä. Ja tässä on mukava olla, kun tietää, että tuolla on pukukopillinen ukkoja, joilla on se sama tavoite.

Pelaaminen kasvattajaseuralle tekee kaikesta vielä astetta mielekkäämpää.

– On tämä myös sydämen asia itselle, kun juniorina näki ne vuodet, kun edustusjoukkue kamppaili pääsarjapaikasta ja nyt tässä saa itse olla mukana ja taistella vielä siitä kaikkein kirkkaimmasta.