LAS VEGAS.
Harvoin NHL-jääkiekko täysin sanattomaksi vetää, mutta sunnuntaiaamuna käytiin Las Vegasissa lähellä. Oli aidosti vaikea sisäistää kaikki käsittämättömän nopeasti sisään tullut informaatio kakkos- ja kolmoserissä. Tapahtumia ja käänteitä riitti tahdilla, jollaista nähdään Stanley Cupin loppuottelutasolla todella harvoin.
Finaalisarjat ovat usein viihdyttäviä, mutta näin mielipuolisen ihanaa hulluttelua en muista nähneeni 15 vuoden NHL-toimittajan urani aikana. Vancouverin ja Bostonin sarja 2011 oli samanhenkinen älä-poistu-hetkeksikään-jääkaapille -finaalisarja, mutta hieman eri tavalla – enemmän fyysisen mittelemisen kuin maalintekokilpailuiden kautta.
Käsillä olevassa Vegasin ja Carolinan ottelusarjassa pelinhallintajaksot heittelevät täysin sairaalla, mutta viihdearvon kannalta niin ihanalla tavalla.
Vai mitä sanotte sunnuntain ottelusta?
1. erä: Carolinan hallintaa, maalit 0–0.
2. erä: Vegasin totaalinen dominointi, Carolina täysin paniikissa. Maalit 4–0 Vegasille. Vegas olisi voinut voittaa erän 10–0. Mitch Marner takoo kuuteen minuuttiin NHL:n finaalihistorian nopeimman hattutempun.
3. erä: Carolina tekee täysin käsittämättömästi kolme maalia 39 sekuntiin, tulee mukaan peliin, ja vielä tasoittaa pelin ottelun lopussa.
Ei välttämättä sitä, mitä valmennus oli ennen ottelua mielessään kaavaillut. On uskomatonta, miten voimasuhteet voivat heitellä niin nopeasti ja voimakkaasti tällä tasolla. Viihdearvo on tietenkin katossa, mutta on myös todettava, ettei heikoilla hetkillä kummankaan joukkueen pelaaminen juuri kriittistä tarkastelua kestä. Ei, vaikka kuinka kaikki on aina suhteessa vastustajaan.
On myös erikoista, miten Vegas on profiloitunut ottelusarjassa kakkoserän ja Carolina kolmoserän joukkueeksi. Vegas on vienyt toiset erät maalein 6–1 ja hallinnut niissä laukauksia murskaavasti 39–18. Ykkössektorin maalipaikatkin se on vienyt 12–5. Sitten on tullut Carolina ja noussut tasoihin kakkospelissä 0–2- ja kolmospelissä 0–4-tappioasemasta. Kolmansien erien maalit ovat Carolinalle 8–3.
Käänteitä katsellessa ja numeroita tarkastellessa äly meinaa oikeasti nyrjähtää. Voisiko tämän viihdyttävämpää ottelusarjaa olla? Ei juurikaan. Vegas-luotsi John Tortorella on aina hokenut, miten avain onneen ei löydy taktiikkataululle piirretyistä viivoista. Tätä Vegas ja hieman yllättäen myös Carolina ovat eläneet upealla tavalla kolmen ottelun ajan todeksi.
Carolinalla ongelmia ratkottavaksi
Ottelu jätti luonnollisesti molempiin leireihin paljon mietittävää. Niin viihdyttävää kuin ottelu olikin, neljän maalin swingejä ei voi tapahtua tällä tasolla. Etenkin suomalaisittain Carolinan on kahden välipäivän aikana ajettava VHS-nauhalta rainaa ulos koko rahalla. Valmennuksen ja miksei johtavien pelaajienkin on selvitettävä, miksi pakka leviää toisissa erissä kuin kaljaliigajoukkueella.
Carolinan kakkoserän suoritus oli niin huono, ettei sitä voi kuvailla millään termillä. Pelkästään läpiajoja joukkue antoi lähes kymmenkunta. Avoimia maalipaikkoja sateli sieltä täältä, kun tavallisesti hyvin puolustava joukkue ei yhtäkkiä tuntunut osaavan edes peruspelaamisen aakkosia.
Jos Vegas olisi voittanut kakkoserän 10–0, siinä ei olisi ollut liraustakaan liikaa, sillä neljän tehdyn maalin lisäksi kaksi osumaa hylättiin pienistä rikkeistä ja kertaalleen hattutempun iskenyt Mitch Marner epäonnistui rankkarissa. Carolinan heikot hetket ottelusarjassa ovat olleet toistaiseksi liian heikkoja, ja sama koskee Vegasia.
Kaiken päälle Carolinan maalivahtiosastolla on alkanut kyteä massiivinen ongelma. Erinomaisin tilastoin finaaleihin tullutta Frederik Andersenia ei testattu kolmella ensimmäisellä kierroksella käytännössä ollenkaan. Hyvä jos painoluokkaa kevyempiä vastustajia vastaan kohti tuli kahtakymmentä laukausta, ja usein nekin tulivat paikoista, mistä Carolina haluaa niiden tulevan.
Kun tanskalaismaalivahtia on nyt alettu testata, homma on lässähtänyt rumaksi pannukakuksi. Tämä on tällä päivämäärällä suurin uhka Carolinan mestaruushaaveille.
On tietenkin niin, että Carolinan viisikko- ja puolustuspelaaminen on hajonnut ajoittain joukkueelle epätyypillisellä tavalla, mikä ei ole helpottanut maalivahdin työskentelyä. Esimerkiksi läpiajoja Vegasilla on ollut kolmeen otteluun järjetön määrä. Yhtä lailla totta on, että torjunnan torjuntaa ei tunnu Andersen tiukoissa paikoissa ottavan.
Andersenin torjuntaprosentti kakkoseristä on 82,1. Reilussa kahdeksassa erässä tämän taakse on taottu kaksitoista maalia. Tällaisilla lukemilla ei tarvitse mestaruudesta pelata.
Valmennus saikin sunnuntaina kakkoserän jälkeen tarpeekseen. Ottelun lopun pelasi Brandon Bussi, joka ei ennen kolmatta finaalia ollut vetänyt pudotuspeleissä jäähän viiltoakaan. Kuka Carolinan maalilla keskiviikkona pelaa, on valtameren kokoinen kysymys.
Aho kuumana
Sebastian Ahon pelaaminen sen sijaan on kehittynyt sarjan edetessä merkittävällä tavalla parempaan suuntaan. Muutama päivä takaperin koko Pohjois-Amerikan media grillasi oululaista tehojen puutteesta, mutta nyt grillin voi sammuttaa ainakin hetkeksi. Aho pelasi otteluissa kaksi ja kolme aivan eri tasolla kuin ykköspelissä tai monessa ottelussa aiemmilla kierroksilla.
Kakkospelissä Aho alusti Seth Jarvisin jatkoaikamaalin ja kolmospelissä elintärkeät 4–2- ja 4–4-maalit. Muutenkin Ahon pelaaminen on rentoutunut aiemmilla kierroksilla nähdystä ajoittaisesta pelin pakottamisesta. Kehittyneissä tilastoissa, maaliodottamissa ja maalipaikoissakin suomalainen on ollut parissa edellisessä ottelussa hyökkäyskaluston parhaimmistoa.
Ahon kanssa tuskaillut Jarvis on myös herännyt pelaamaan päävalmentaja Rod Brind'Amourin tekemien ketjumuutosten sekä kakkospelin jatkoajalla saamansa ison onnistumisen jälkeen. Tämä lupaa Carolinalle hyvää, vaikka sunnuntaina takkiin tulikin.
Tilastot: NHL.com, Natural stat trick
