Rikos- ja prosessioikeuden professori emeritus Matti Tolvanen arvioi marja-alan uusimpien ihmiskauppatuomioiden olevan ”alakanttiin”. Tolvanen on seurannut Kiantaman ja Polarican ihmiskauppaoikeudenkäyntejä mielenkiinnolla.
Hän uskoo tuomioiden kuitenkin vaikuttavan eheyttävästi marja-alaan.
– Enimmäisrangaistukseen verrattuna nämä eivät ole kovinkaan ankaria.
Tolvanen viittaa siihen, että yhdestä ihmiskaupasta enimmäisrangaistus on kuusi vuotta.
– Kun niitä on useampi, olisi mahdollista tuomita yhdeksän vuotta, hän kertoo.
Lapin käräjäoikeus tuomitsi maanantaina Polarican entisen toimitusjohtajan Jukka Kriston kahden vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeuteen 78 ihmiskaupasta. Liiketoimintakieltoa tuomittiin viisi vuotta.
Kriston thaimaalainen liikekumppani Kalyakorn ”Durian” Phongphit sai yhdeksän kuukauden tuomion.
Ongelmallinen rangaistusjärjestelmä
Tolvanen pitää yhtenäisrangaistusjärjestelmää ongelmallisena etenkin rikoksen uhrin näkökulmasta.
– Kun tekoja on monta, järjestelmä antaa anteeksi sillä tavalla, että rangaistus ei kovene suhteessa yhteen tekoon.
Tolvanen havainnollistaa asiaa kertomalla, että korkeimman oikeuden linjauksen mukaan yhdestä ihmiskaupasta tulee kymmenen kuukauden tai vuoden tuomio. Jos tapauksia on vaikka 30, se lisää rangaistuksen kestoa vain noin 1,5 vuotta.
– Omaisuusrikosten kohdalla pidän tätä järjestelmää perusteltuna. Kun on kyse henkeen, terveyteen tai seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kohdistuvista teoista voi kysyä, onko järjestelmä tekijän näkökulmasta liiankin antelias, Tolvanen pohtii.
Tolvanen uskoo, että Polarican oikeudenkäynti jatkuu hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
Kavaluus jättää tulkinnanvaraa
Polaricaan liittyvä tuomio ei ollut ensimmäinen marja-alan ihmiskauppajuttu, joka on edennyt oikeudessa tuomioihin asti.
Viime vuoden syyskuussa marjayritys Kiantaman toimitusjohtaja Vernu Vasunta ja Kiantaman ja Polarican koordinaattori Durian Phongphit tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin.
Phongphit tuomittiin kolmen vuoden ja Vasunta kolmen vuoden ja kuuden kuukauden mittaisiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin 62 törkeästä ihmiskaupasta.
Tuomioiden vertailu saattaa herättää kysymyksen siitä, mikä on ihmiskaupan ja törkeän ihmiskaupan ero. Lain mukaan törkeän teosta tekee se, kun siihen liittyy lisänä väkivaltaa, uhkausta tai kavaluutta.
Teko on törkeä myös silloin, kun se on tehty osana järjestäytynyttä rikollisuutta. Myös orjuuteen liittyvät toimet tekevät ihmiskaupasta törkeän.
Tolvasen mukaan ihmiskauppatapausten yhteydessä termi kavaluus on kaikista hankalin ja vaikeaselkoisin käsite.
– Kyse rajanvedosta siihen, milloin ihmisen harhaanjohtamisessa on käytetty laissa tarkoitettua kavaluutta. Se ei ole helppoa. Kiantaman tapauksessa katsottiin, että kavaluutta oli mukana. Tässä viimeisimmässä katsottiin, että sitä ei ole, ja sovellettiin perusmuotoisen rikoksen tunnusmerkistöä.
Törkeän ihmiskaupparikoksesta tekee myös ihmiselle aiheutettu vaikea kehon vamma, sairaus, hengenvaara tai näihin rinnastettu tuntuva kärsimys tai kun teko kohdistuu 18 vuotta nuorempaan lapseen tai henkilöön, joka ei pysty puolustamaan itseään.