Tampereen taidemuseo Pyynikintorin kupeessa sulkeutuu viikonlopun jälkeen ja siirtyy noin neljäksi vuodeksi väistötiloihin. Museon viereen rakennetaan uusi päärakennuksen ja nykyinen päärakennus peruskorjataan.
Taidemuseo ei katoa katukuvasta, mutta hajaantuu eri puolille kaupunkia. Kesällä avautuu laaja nykytaiteen näyttely neljässä eri tilassa Finlaysonin alueella sekä Haiharan taidekeskuksessa.
Lisäksi kaksi teosta sijoitetaan kaupunkikeskustaan ja yksi ratikkapysäkkien näytöille.
Työtä taidemuseon henkilökunnalla on riittänyt, kun vanhaa on pitänyt purkaa ja uutta rakentaa samanaikaisesti.
Näyttelypäällikkö Virpi Nikkari kehuu museon tiimiä ammattitaitoiseksi ja omistautuneeksi.
– Kaikki ovat tehneet kesänäyttelyitä innolla, ja on kiva päästä välillä vähän erilaisiin tiloihin toteuttamaan niitä.
Peruskorjaus on välttämätön
Viljo Revellin suunnittelema tiilirakennus valmistui vuonna 1838 viljamakasiiniksi. Taidemuseona se avautui vuonna 1931.
Isompi peruskorjaus on tehty viimeksi 1980-luvulla.
– Tällä hetkellä se vaatii perusteellista peruskorjausta, että pystymme jatkamaan näyttelytoimintaa museaalisissa olosuhteissa myös tulevaisuudessa, Nikkari kertoo.
Remontissa kunnostetaan perusrakenteita, vanhoja ikkunoita otetaan esiin ja uusia tilajärjestelyjä tehdään. Esimerkiksi kassapiste siirtyy uuteen rakennukseen.
Välivuodet Finlaysonilla ja eri puolilla kaupunkia
Lokakuun lopussa avautuu Vuoden nuoreksi taiteilijaksi valitun Roope Itälinnan näyttely Finlaysonin Vooningissa. Jatkossa nuorten taiteilijoiden näyttelyt on tarkoitus järjestää kesällä Finlaysonin alueella.
Kaupunkitaidetta tulee todennäköisesti lisää. Taidemuseo on jo vuosia tehnyt yhteistyötä Valoviikkojen kanssa Valogallerian merkeissä sekä kesäteoksia Tammerlampeen.
– Mahdollisesti tämän tyyppistä kaupunkitaidetta voi näinä välivuosina tulla lisää, Virpi Nikkari kertoo.
Evakon ajaksi näyttelypäällikkö Virpi Nikkari jää eniten kaipaamaan vanhaa tilaa ja sen ainutlaatuista tunnelmaa.
– Tilan tunnelma on ihan ainutlaatuinen. Olemme pyrkineet rakentamaan hyvin elämyksellisiä näyttelyitä ja tuomaan esille vanhempaa taidetta.
Finlaysonin sinällään hyvät tilat eivät tarjoa sellaisia olosuhteita, että vastaavia näyttelyitä voitaisiin järjestää väistötiloissa.