RALEIGH.
Matka Raleigh'n alkuillan ruuhkassa areenalle otti aikansa. Hieman liiankin kanssa. Onneksi kuitenkin matkantarjoaja oli valinnut radiostaan kanavaksi jääkiekko-ohjelman. Huomio kiinnittyi malttamattomasta odotuksesta radion kuunteluun, kun ääniaalloilla alettiin lukea madonlukuja liittyen paikallisen jääkiekkojoukkueen suomalaispelaaja Sebastian Ahoon liittyen.
– Aho on kolmossentteri, yksi ohjelman juontajista linjasi.
Se laittoi ajattelemaan. Onko todella näin?
Selvää toki oli heti ensituntumalta, että jos puhtaasti peliesityksiä katsotaan, ei Aho ainakaan joukkueensa ykkössentteri loppuottelusarjassa ole ollut. Ei oikeastaan lähellekään ainakaan viidellä viittä vastaan. Logan Stankovenin johtama ketju laidoillaan Taylor Hall sekä Jackson Blake on ollut Ahon ketjua parempi ja sentteri Jordan Staal on finaalien paras maalintekijä.
Myös kaikki ketjupohjainen syvädata näyttää Ahon ketjun olleen selkeästi heikoin kolmesta kärkiketjusta.
Eikä tämä silti poista hyviä asioita Ahon pelissä. Joka vuosi eivät suomalaispelaajatkaan hakkaa Stanley Cupin loppuotteluissa tehoja pisteen ottelukohtaisella tahdilla. Aholla on viiteen otteluun viisi (1+4). Tehotilasto on nollilla, joten omissakaan ei ole kauheasti paukkunut.
Mutta se jokin Ahon pelaamisesta on silti puuttunut – puuttui myös perjantaina. Oululaispelaajan ketju ei ole saanut hyökkäysalueaikaa hankituksi parhaalla mahdollisella tavalla, eikä niin tapahtunut viidennessäkään finaalissa. Etenkään Aho ja Andrei Svetšnikov eivät ole olleet kamppailuissa erityisen vahvoja, mistä johtuen katkoja ei synny ja peli virtaa liian helposti kohti omaa maalia.
Kolmossentterin minuutit
Tämän lienee pannut merkille myös valmennus, sillä se mikä peliesitysten lisäksi tekee Ahosta juuri nyt kolmossentterin, ovat jääajat. Oli melko mykistävää huomata, että Aho todella oli pelannut ennen viitospeliä senttereistä kolmanneksi eniten viidellä viittä vastaan. Stankovenilla minuutteja oli peräti kuusi enemmän, Staalilla yksi.
Näin iso ero varsinkin ensin mainittuun ei ole enää sattumaa.
Perjantaina Stankoven pelasi pelkästään kahdessa ensimmäisessä erässä lähes kolme minuuttia enemmän viidellä viittä vastaan kuin Aho, kapteeni Staal noin puolitoista. Kahden edelliskauden pudotuspeleissä Aho oli tasaviisikoin joukkueen selkeä ykkössentteri.
Ahon kokonaisminuutit sen sijaan pyörivät edelleen turvallisesti yli 20 minuutissa yli- sekä alivoimavastuun kautta. Ahon pelaamisen parasta antia onkin toistaiseksi ollut ylivoimapelin pyörittäminen. Carolinan ylivoimapeli on ollut finaaleissa erinomaista ja suomalaisen viidestä pisteestä kolme onkin syntynyt tätä kautta.
Kaikkea aiemmin todettua vasten Aho ei olisi voinut perjantaina osua makeampaan paikkaan. Carolina oli hävinnyt ennen viidettä finaalia kakkoserien maalit 1–9, mutta nyt joukkue pelasi jämäkämmän toisen erän ja rokotti ensin Vegasia ylivoimalla ja hieman myöhemmin Ahon iskemällä 3–1-maalilla.
Ahon raivokas tuuletus kertoi paljon valmennuksen ja median kritisoiman pelaajan tunnetilasta kauan odotetun onnistumisen hetkellä.
Maali oli myös oiva osoitus siitä, miten niitä syntyy. Päävalmentaja Rod Brind'Amour vaihtoi Ahon ketjuun kesken toisen finaalin yleispelaaja Jordan Martinookin juuri sen vuoksi, etteivät Aho, Svetšnikov sekä Seth Jarvis voittaneet riittävästi kamppailuja tai saaneet hyökkäysalueella riistoja.
Nyt, kukas muukaan kuin Martinook juoksi päätyyn, taklasi, riisti kiekon ja toimitti sen maalille. Aho otti Sean Walkerin vaikean syötön hienosti luistimella haltuunsa ja siirsi sen maalin kattoon.
Vaikka Ahon kohdalla on puhuttu loputtomiin laahaavasta tuloskunnosta – enemmän toki ottelusarjan alkupuolella – itse ongelman juurisyy löytyy luistelu- ja kamppailupelaamisesta, niin sanotusti vääntövoimasta. Hieman enemmän Jordan Staalia peliin, niin tehoja alkaa tulla myös viidellä viittä vastaan.
Vegas koki massiivisen menetyksen
Carolina ansaitsi voittonsa perjantain viidennessä finaalissa. Joukkue ei ollut avauserässä parhaimmillaan, mutta kokonaisvaltaisesti pelasi tiiviimmin kuin aiemmin ja nyt myös toisen erän kirous katkesi. Ei läpiajoja, ei maaleja maksaneita mustia hetkiä. Viidellä viittä vastaan joukkue antoi Vegasille vain 19 laukausta eikä yhtäkään maalia.
Maalivahtiongelmakin vaikuttaisi olevan eilisen murhe. Ykkösmaalivahti Frederik Andersen on todennäköisesti loukkaantunut, koska tätä ei ole nähty sen enempää harjoituksissa kuin peleissäkään kolmospelissä päähänsä saaman iskun jälkeen. Brandon Bussi on kuitenkin paikannut tanskalaista loistavasti ja päästänyt kahdessa viime ottelussa taakseen yhteensä viisi maalia.
Carolina on pääsemässä sunnuntain kuudenteen finaaliin uhkapelikeitaaseen kankean alun jälkeen erinomaisista lähtökohdista. Joukkue on löytänyt puolustamiseen tolkun, maaleja tulee kolmesta ketjusta eikä maalivahtien kanssakaan tarvitse enää stressata (kai).
Vegasin tilanne sen sijaan vain vaikeutui perjantaina.
Carter Hartilla joukkueen maalilla on erittäin vaikeaa, alivoimapeli vuotaa ja viidennessä finaalissa se menetti taklaustilanteessa ilmeisesti olkapäänsä loukanneen ruotsalaissentteri William Karlssonin. Karlsson ei ole Jack Eichel, mutta kahden suunnan keskushyökkääjänä todella tärkeä palanen joukkuetta.
Karlssonin tilalle nostettu Colton Sissons ei todellakaan ole saman kaliiberin pelaaja. Loukkaantumisen myötä pudotuspelien parhaalta pelaajalta Mitch Marnerilta katosi keskushyökkääjä, mikä taas pakotti päävalmentaja John Tortorellan siirtämään Marnerin ykköseen Eichelin vierelle eli laittamaan kaikki parhaat pelaajat samaan ketjuun.
Tämä ei todellakaan lupaa Vegasille hyvää, sillä vastassa on todella syvä Carolinan joukkue, jonka valmennukselle ketju ketjua vastaan peluuttaminen tuli Karlssonin putoamisen kautta merkittävästi helpommaksi.
Maanantaina saatetaan nähdä taas yhdet suomalaiset jääkiekkojuhlat.