Keihäänheiton olympiavoittaja ja Euroopan mestari Thomas Röhler on tällä kaudella tehnyt 34-vuotiaana jotain, mitä taustoihin peilaten pidettiin jo mahdottomana. Huhtikuussa syntyi Nairobissa EM-kisapaikan varmistanut tulos 83,33. Rooman Timanttiliigassa Röhler osoitti 4. kesäkuuta tuloksella 82,89, ettei kyse ollut suonenvedosta.
Vaikka tulokset liikkuvat kymmenen metrin päässä saksalaisen ennätystasolta – maailman kaikkien aikojen tilaston kolmostulos 93,90 vuonna 2017 – harva päähenkilön lisäksi tällaisiinkaan noteerauksiin enää uskoi. Ne ovat nimittäin Röhlerin parhaita tuloksia sitten vuoden 2019.
– Olen jossain määrin jopa ylpeä itsestäni, Ostravasta tavoitettu Röhler sanoi maanantaina Yle Urheilulle.
Mikään ei antanut olettaa
Siihen on todellakin syytä, sillä mikään ei vuosina 2020-2025 antanut olettaa, että hän enää vakavissaan tavoittelisi maailman tai Euroopan huippua elimistöä rajusti kuluttavassa urheilumuodossa. Röhlerin selän ei enää uskottu tulevan sellaiseen kuntoon, että sen varassa kannattaisi antaa kyytiä 800-grammaiselle hiilikuituputkelle.
– Koronavuonna 2020 otin tarkoituksellisen kilpailutauon harjoitellakseni, koska Tokion olympiakisoja siirrettiin vuodella. Olin ollut läpi urani melko terve, mutta seuraavana vuonna lajin todennäköisyydet saivat minut kiinni.
Kohtalokas fysiikkatesti
Kaksipäiväisten fysiikkatestien avauspäivänä Röhler nosti etukyykkyä maksimitasollaan. Seuraavan päivän kovissa hyppyharjoituksissa selkäkipu iski rajuna, ja jalkojen hermotus ei enää toiminut. Tavallaan siitä hetkestä Röhler on nyt yli puoli vuosikymmentä raatanut palatakseen huipulle, vaikka edes työn motiivit eivät aina ole liittyneet huippu-urheiluun.
– Olen elänyt monta hyvin turhauttavaa ja raskasta hetkeä, mutta pohjimmiltaan rakastan urheilijan elämäntapaa. Olen harjoitellut myös siksi, että kun aikanaan lopetan, en kantaisi mukanani loppuelämää rajoittavia terveysongelmia.
Röhler katsoo nyt fyysisesti saavuttaneensa pisteen, josta pystyisi heittämään täysvauhtisia pitkiä laakeja ilman alitajuista pelkotilaa. Mentaalisesti hän ei vielä siinä pisteessä ole.
– Olen verrannut itseäni hevoseen, joka kyllä pystyisi ylittämään esteen, mutta kieltäytyy viime hetkellä hyppäämästä. Se näkyy vielä vauhtijuoksuni nopeudessa ja uskalluksessa tulla heittoviivalle lyömään tukijalkaa alustaan.
Röhler treenaa kotikaupungissaan Jenassa valmentaja Sixten Haakin ryhmässä; pitkäaikainen valmentaja Harro Schwuchow kuoli viime vuonna. Hän on elättänyt itseään ja perhettään urheilullisesti vaikeina vuosinaan mm. luennoitsijana ja motivaatiopuhujana. Olympiavoitto on näillä markkinoilla kovaa valuuttaa.
– Perinteinen logosponsorointi on saksalaisessa yksilölajiurheilussa kuollut.
Armottomat todennäköisyydet
Keihäänheiton todennäköisyydet ovat viime vuosina olleet saksalaiselle keihäänheitolle armottomia. Röhlerin lisäksi terveysongelmat ovat pudottaneet riveistä kaikkien aikojen maailmantilastokakkosen (97,76) Johannes Vetterin sekä Andreas Hofmannin. Jäljelle jäi Julian Weber, mutta hänenkin kautensa on selkäongelmien vuoksi vielä avaamatta.
Vetter on edellinen eurooppalaismies, joka on voittanut globaalin arvokilpailun. Se tapahtui Lontoon MM-kisoissa 2017. Sen jälkeen olympia- ja MM-kultamitalit ovat menneet Grenadan Anderson Petersille, Intian Neeraj Chopralle, Pakistanin Arshad Nadeemille ja Trinidad&Tobagon Keshorn Walcottille.
Ensi vuoden MM- ja vuoden 2028 olympiakultaa tavoittelee eturivistä uusi nimi eli Sri Lankan Rumesh Tharanga Pathirage, 23, joka tiistai-iltana ottaa Röhleristä mittaa Ostrava Golden Spike -kisoissa. Rooman Timanttiliigassa miehen keihäs puhkoi nurmea 92,62 metrin päässä lähtöviivasta. Se merkitsi maailmantilaston ykkössijaa 6,54 metrin marginaalilla.
Pathiragen kanssa Röhler jutteli sunnuntaina Ostravan harjoituskentällä pitkään. Ceylonin mies kiitteli saksalaislegendaa siitä, miten tämä aikanaan piti teini-ikäisen srilankalaisen somepostauksista ja kommentoi niitä kannustavin sanoin.
– Oli upeaa kuulla, miten iso merkitys niin pienellä eleellä oli hänelle ollut.
Suuri keihäsajattelija
Röhler on aina tiedetty myös suureksi keihäsajattelijaksi. Hän onkin viimeisen päälle oikea mies analysoimaan sitä, miksi lajin suurmiehet nykyään tulevat Aasiasta tai Karibianmeren saarilta. Euroopan mahti on mennyttä.
– Myös Walcott ja Peters ovat pelanneet krikettiä, mutta he ovat teknisesti ja fyysisesti enemmän perinteisen yleisurheiluvalmennuksen tuotteita. Aasialaiset taas eivät ole. He eivät ole tulleet mistään systeemistä tai järjestelmästä, joka usein puuduttaa meidän nuoret urheilijamme ennen aikojaan.
Röhler kävi alkuvuodesta leirillä Englannissa, jossa tutustui muutamaan krikettivalmentajaan ja lajin harjoitteluun.
– Se oli täysin erilaista kuin perinteinen keihäänheittoharjoittelu. Mutta jos se tuottaa tällaisia heittäjiä ja tuloksia, lienee syytä miettiä, kummassa on vikaa.
Vaikka Kuortaneen kansainvälisessä Keihäskonferenssissa usein vieraillut Röhler painottaa arvostavansa tutkimusta ja tiedettä, ne ovat hänestä saaneet liian suuren vallan eurooppalaisessa keihäsvalmennuksessa.
– Euroopassa keihäänheitto on ylianalysoitu ja ylitieteellistetty. Aasialaisista heittäjistä paistaa puhdas urheilemisen ja ennen kaikkea heittämisen ilo. Se näkyy jo heidän kasvoiltaan. Eli siinä missä me teemme tiedettä, he heittävät ja iloitsevat.
Onnettomat voima-arvot
Pathirage oli Ostravassa paljastanut Röhlerille myös maksimivoima-arvojaan. Ne olivat niin onnettomia, ettei Röhler edes suostunut kertomaan niitä suomalaiselle toimittajalle. Toisaalta aasialaisten lajitulokset antavat hänestä syyn pohtia, mikä on olennaista.
– He eivät juuri panosta voimaharjoitteluun. Pathirage kysyikin minulta, miten paljon hänen tulisi parantaa voimatasojaan, Röhler naurahti.
Vastaus oli tullut kuin apteekin hyllyltä:
– Sanoin, että tulosten perusteella tarvetta muutoksiin ei ole. Mutta että jos haluat pilata heittosi, ala panostaa valtavasti voimaharjoitteluun.