Jos hukkaa laukkunsa kaukoliikenteen junaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella, sen löytäminen voi tulla kalliiksi.
VR on ulkoistanut löytötavaroidensa käsittelyn Lost & Found Finlandille, jonka varastot sijaitsevat Vantaalla ja Helsingissä. Hukatun tavaran kohtaloa ei voi tiedustella VR:ltä, vaan löytötavaratoimiston maksullisesta puhelinpalvelusta.
Lain mukaan maksu tavaran säilytyksestä saa olla korkeintaan 17 euroa. Asiakkaalle ei kuitenkaan aina ole selvää, millaisia piilomaksuja löytötavaratoimistoilla on. VR:n kaukoliikenteen johtaja Toni Rinne perustelee ulkoistamista resurssien puutteella.
Viranomainen on huomauttanut yksityisiä löytötavaratoimistoja turhista maksuista toistuvasti.
Myös Lost & Found Finlandin puhelinpalvelusta ja palvelun nopeudesta on kanneltu lupa- ja valvontavirastoon. Yle on nähnyt kantelua koskevia asiakirjoja.
Toimisto: Soittaminen on lisäpalvelu
Lost & Found Finlandin toimitusjohtaja Jukka Ylirautia pitää palvelujaan kohtuuhintaisina. Hänen mukaansa tavaran palautumisesta selviää korkeintaan 17 euron löytötavaramaksulla noutamalla sen itse.
Ylirautia kertoo, että jos joukkoliikenteeseen hukattua tavaraa ei noudeta tai omistajaa ei tunnisteta, siitä tulee löytäjän omaisuutta kolmen kuukauden kuluessa. Ylirautian toimistossa nämä esineet huutokaupataan.
Löytötavaratoimistoilla oikeus kohtuullisiin korvauksiin
Helsingin yliopiston vakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden professori Olli Norros muistuttaa, että myös hukattujen tavaroiden palautumisen yhteydessä maksuvelvollisuus voi muodostua vain sopimuksesta, yksipuolisesta lupauksesta tai lain velvoittamana.
Jos omistamansa esineen palauttamisesta syntyvät kulut kokee kohtuuttomaksi tai niiden muodostuneen ilman sopimusta, tulee Norroksen mukaan nostaa kanne käräjäoikeudessa.
Laki ei ota kantaa löytötavaran toimittamisen kustannuksiin. Tämä ihmetyttää Norrosta, sillä löytötavaralain ja sitä täsmentävän asetuksen välillä näyttäisi olevan ristiriita.
Löytötavaralain 11 pykälä velvoittaa esineen omistajan maksamaan korvauksen säilyttämisestä aiheutuneista kustannuksista sen mukaan, kuin asetuksella säädetään. Norros ihmettelee, miksi löytötavara-asetus taas ei ota edellä mainittuihin seikkoihin kantaa lain sanamuodon edellyttävällä tavalla.
Syyksi Norros epäilee tarkkojen kustannusten määrittelemisen vaikeutta ja harkinnanvaraisuutta, sillä rahan ja palvelujen arvo voi muuttua ajan myötä.
Kohtuullisten hintojen määrittämisen suorittaa lupia määräävä viranomainen ja loppukädessä tuomioistuin.
Oletko hukannut jotain joukkoliikenteeseen tai junaan? Kerro kokemuksestasi jutun kommenteissa.