Brittitabloidit täyttyivät tänään maanantaina otsikoista, joissa todettiin Keir Starmerin pelin pääministerinä olevan loppuun pelattu.
Puoli kahdeltatoista Suomen aikaa Starmer astui Downing Streetillä päivystävien toimittajien eteen ilmoittamaan erostaan. Starmer selvisi virassaan lähes päivälleen kaksi vuotta.
Tilanne on Britanniassa hyvin tuttu. Kyseessä on kolmas kerta neljän vuoden sisällä, kun pääministeri eroaa virastaan kesken virkakautensa. Kymmenen vuoden aikana ainoastaan Rishi Sunak on eronnut vaalitappion takia.
Edellinen pääministeri, joka on selvinnyt Britanniassa kokonaisen virkakauden, on vuosina 2010–2016 tehtävää hoitanut David Cameron.
Moni saattaa juuri nyt kysyä, miten tässä taas kävi näin.
Britannian heikentyneet talousnäkymät, joita koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat vuoroillaan pahentaneet, ovat kaventaneet kenen tahansa pääministerin liikkumatilaa.
Viime kädessä Starmerin kohtalon sinetöi se, että pääministerin omat joukot hylkäsivät hänet.
Neljä hallituksen ministeriä on eronnut virastaan. Lisäksi toiset neljä ministeriä ja kymmenet Starmerin johtaman työväenpuolueen jäsenet ovat vaatineet häntä eroamaan.
Britannian työväenpuolueen ja Starmerin kannatus on ollut kuluneen vuoden ajan luisussa. Samalla Nigel Faragen laitaoikeistolaisen Reform UK -puolueen esiinmarssia seurataan pääministerin puolueessa kauhistuneina.
Viime kuussa pidetyissä paikallisvaaleissa työväenpuolue menetti lähes 1 500 valtuutetun paikkaa Englannissa, menetti valta-asemansa Walesissa ja teki yhden historian huonoimmista vaalituloksistaan Skotlannissa.
Monet työväenpuolueen sisällä uskovat, että puolue voisi hyötyä uudesta kipparista.
Starmerin todennäköisin seuraaja työväenpuolueen ja hallituksen johdossa on Suur-Manchesterin pormestari Andy Burnham, joka valittiin viime viikolla Britannian parlamenttiin täytevaaleilla.
Burnhamin toivotaan pelastavan työväenpuolueen suosion ja pitävän puolueen vallassa ainakin vuoden 2029 vaaleihin asti.
Helppo tehtävä ei ole hänellekään.
Kritiikki Starmeria vastaan oli kasvanut jo ennen viime kuun paikallisvaaleja.
Pääministerin selkärangan nähtiin katkenneen, kun hän käänsi viime vuonna takkinsa kolmessa suurta huomiota saaneessa hankkeessa saman kuukauden aikana.
Ensin hän perui talvipolttoainetukiin kaavaillut leikkaukset, jotka olisivat sulkeneet miljoonat pienituloiset eläkeläiset tukien ulkopuolelle.
Myöhemmin hän antoi periksi kasvavalle paineelle aloittaa selvitys pääosin pakistanilaistaustaisten miesten groomingringeistä. Groomingilla tarkoitetaan lapsen houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin.
Starmer väitti pitkään, ettei erillistä selvitystä groomingringeistä tarvita, ja että painostuksessa on kyse äärioikeiston masinoimasta kampanjasta. Rinkien toiminnasta on kuitenkin annettu useita tuomioita sekä ennen että jälkeen Starmerin tilaaman selvityksen.
Viimeisimpänä hän perui suunnitellut leikkaukset sosiaalietuuksiin oman puolueensa sisältä kantautuneen kritiikin vuoksi. Leikkausten oli tarkoitus tuottaa valtiolle 5 miljardin punnan säästöt vuositasolla vuodesta 2030 lähtien ja tasapainottaa pahasti alijäämäistä julkista taloutta.
Arvostelua osakseen sai myös Starmerin päätös nimittää Peter Mandelson maan Yhdysvaltain-suurlähettilääksi, vaikka tämän ystävyys seksuaalirikoksista tuomitun Jeffrey Epsteinin kanssa oli myös Starmerin tiedossa.
Omasta leiristä kantautuva kritiikki, suosion hämmästyttävän nopea ja jyrkkä romahdus kansan silmissä sekä vahvan korvaajaehdokkaan ilmaantuminen muodostuivat lopulta liian kovaksi palaksi Starmerille, joka taisteli loppuun asti asemansa säilyttämisen puolesta.
Niinpä Britannian pääministerin alati tuulinen ja epäkiitollinen tehtävä on taas kerran auki.
Juttua päivitetty 22.6. klo 14.14. Lisätty taustaa ja korjattu harhaanjohtava ilmaisu väitetyistä groomingringeistä. Pääosin ulkomaalaistaustaisten pyörittämistä groomingringeistä on annettu Britanniassa useita tuomioita vuosina 2010–2025.