Yrittäjä Marja-Maija Valtonen on luullut vuosia myyvänsä hampusta valmistettuja liinavaatteita. Tänä keväänä Valtoselle valkeni toinen totuus. Kaikki hänen yrityksensä myymät tuotteet eivät olekaan hamppua, vaan osa niistä on pellavaa.
– Se oli ihan hirveä sokki ja järkytys, kun sain tiedon, Valtonen sanoo.
Valtonen omistaa liinavaatteita myyvän Hempea-yrityksen.
Keväällä hän kävi kangasmessuilla ja löysi sieltä pellavaisen vohvelikankaan. Se vaikutti täysin samalta kuin hänen vastaava hampusta tehty kangas, mikä herätti epäilyksen.
Hän vei kankaitaan tutkittavaksi.
Kaksi Valtosen käyttämää kangasta paljastui laboratoriossa pellavaisiksi – toinen niistä oli vohvelikangas, joka häntä oli epäilyttänyt jo aiemmin. Kankaat hän oli ostanut kahdesta eri Euroopan maasta: Romaniasta ja Puolasta.
Näistä kankaista Valtonen on valmistanut muun muassa lakanoita ja pyyhkeitä.
Noin puolet Hempean tuotteista on siis hampun sijaan pellavaa. Se on iso kolaus brändille, joka perustuu hampputuotteisiin.
Yle on nähnyt tapaukseen liittyviä asiakirjoja ja muuta dokumentaatiota, jotka vahvistavat jutun tiedot. Ylellä ei kuitenkaan ole ollut mahdollisuutta varmistaa, ovatko kangastoimittajat myyneet väärää materiaalia tahallaan.
Kankaiden toimittajat eivät ottaneet vastuuta
Sekä romanialainen että puolalainen kangastoimittaja yllättyivät, kun Valtonen kertoi heille tutkimuksen tuloksista, Valtonen kertoo.
Kumpikaan valmistajista ei ole korvannut hamppuna myytyjä kangaseriä.
Romanialainen yritys selitti tapausta sillä, että he itse ostavat sekä hamppu- että pellavalankaa. Heidän mukaansa olisi mahdollista, että valmistuksessa langat ovat hieman sekoittuneet tai että hamppulangan seassa on jäämiä pellavasta.
Hempean ja romanialaisen yrityksen vaihtamista viesteistä kuitenkin selviää, että Valtonen on tilannut 100 prosenttista hamppukangasta.
Yle kysyi asiasta romanialaiselta Natural Fibers SRL yritykseltä. Edustaja nosti esiin, että yritys joutuu tilaamaan hamppua myös Romanian ulkopuolelta, koska kasvin kanta kotimaassa on kutistunut.
– Muutos tarkoittaa sitä, ettei meillä ole enää samaa suoraa valvontaa toimitusketjun jokaisessa vaiheessa kuin aiemmin, yrityksen edustaja Hajnal Tünde Katona kirjoittaa Ylelle sähköpostitse.
Toinen, puolalainen, Hempealle väärää materiaalia myynyt yritys Świat Lnu päätti tutkituttaa kankaat itsekin.
– Sieltä tuli sitten ristiriitaiset tulokset. Yllätys yllätys selvisi, että kaikki kankaat ovat hamppua, Hempean Valtonen sanoo.
Puolalainen yritys vetosi liikesalaisuuksiin eikä vastannut Ylen kysymyksiin aiheesta.
Suomessa kankaat tutki Helsingin yliopiston tutkijatohtori Jenni Suomela.
– Mitään sellaista ei ilmennyt, miksi minun olisi syytä epäillä tuloksia, Suomela sanoo.
Suomela on tutkinut runkokuituja, joita esimerkiksi hamppu, nokkonen ja pellava ovat. Hän kertoo, että materiaaleja on erittäin vaikeaa erottaa toisistaan ilman tietynlaista tekniikkaa.
Kankaita saatetaan myydä väärinä paljonkin
Valtonen kertoo menettäneensä täysin luottamuksen eurooppalaisiin yhteistyökumppaneihinsa.
LAB-ammattikorkeakoulun johtavan asiantuntija Kirsti Cura ei yllättynyt lainkaan kuullessaan tapauksesta.
– Olemme tekstiilintunnistus-laboratoriossa törmänneet useaan tällaiseen tapaukseen, jossa esimerkiksi vaatteen kangas ei vastaa sen lapussa annettuja tietoja, Cura sanoo.
Hän kertoo, että alalla ilmiö on laajalti tunnettu.
Mutta mitä väliä sillä on, jos materiaali onkin pellavaa eikä hamppua?
– Se on periaateasia. Ihmisen pitää saada sitä, mitä ostaa, Hempean Valtonen vastaa.
Valtosen mukaan juuri hampun käyttö on Hempean toiminnan kulmakivi. Valintaan on vaikuttanut myös ekologiset syyt, hän kertoo.
Valtonen epäilee, että syy tilanteelle johtuu rahasta.
– Hamppu on kalliimpi materiaali, joten varmasti pellavan myymisestä on firmoille taloudellista hyötyä, Valtonen sanoo.
Asiantuntija Cura kertoo, että hamppu voi olla 20–50 prosenttia kalliimpaa kuin pellava. Hänkin sanoo, että se voi olla motiivi vääränä myydylle tuotteelle.
Tavallisen ihmisen on käytännössä mahdotonta erottaa hamppu- ja pellavakankaita toisistaan, koska ne vaikuttavat tuntumaltaan ja käyttäytymiseltään samalta.
Bisnes perustuu toistaiseksi luottamukseen
Vaate- ja kangasalan bisnes perustuu pitkälti luottamukseen. Alalla ei ole juurikaan valvontaa.
– Yritykset ovat kangastoimittajien armoilla. Käytännössä niillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa saavansa sitä, mitä tilaavat, Cura sanoo.
Toisaalta myös kangastoimittajat ovat ketjun edellisten toimijoiden armoilla.
Cura kertoo, että yrittäjät tutkituttavat materiaalejaan melko harvoin, koska se vaatii paljon resursseja. Etenkin pienyrittäjille se voi olla kynnyskysymys.
EU yrittää parhaillaan parantaa tilannetta. Eurooppaan on tulossa ensi vuonna digitaalinen tuotepassi, jonka tavoitteena on kehittää tuotteiden läpinäkyvyyttä ja jäljitettävyyttä.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.