Näin koti muuttui autiotaloksi

Heinittyneen hiekkatien päässä on harmaa hirsitalo. Se seisoo alkuperäisessä asussaan, remontteja ei ole tehty.

Anita Partin isä rakensi talon vuonna 1950. 74-vuotias Partti on syntynyt toiseen makuuhuoneista.

– Vasta äskettäin tajusin, että talo ei ole aina ollut harmaa. Silloin kun synnyin, hirret ovat tietenkin olleet uutuuttaan valkeat, Partti sanoo.

Partin ja hänen seitsemän sisaruksensa lapsuudenkoti on tavallinen esimerkki siitä, miten talo autioituu: suku ei pääse yhteisymmärrykseen, mitä rakkaalle torpalle pitäisi tehdä.

Kiinteistövälittäjät kertovat, että on yhä tavallisempaa, että heihin ottaa yhteyttä perikunta, joka haluaa myydä vuosiksi tyhjilleen jääneen perintötalonsa tai mökkinsä.

Isän rakentamasta ei voitu luopua

Partin tyttönimi on Ylönen ja talo kuuluu Ylösen suvulle. Se on ollut tyystin käyttämättä poikkeuksellisen kauan. Viimeksi talossa on asuttu 70-luvulla. Kun sisarusten äiti kuoli, viimeinenkin siskoksista muutti Ruotsiin.

Sen jälkeen suku kokoontui pitkään vielä viettämään kesiä tilalle. Mutta jokaisella oli oma elämä toisaalla. Käynnit harvenivat ja lopulta talo autioitui kokonaan.

Tunneside lapsuudenkotiin, oman isän rakentamaan taloon ja tiluksiin, on vahva.

Kun yksi sisaruksista olisi halunnut myydä talon, toinen ei ollut vielä valmis luopumaan. Kun joku pohti talon ostamista itselleen, toiset miettivät, kuka sitten enää saisi vierailla talossa.

– Se on päässyt tähän kuntoon turhanpäiväisten asioiden takia, Anita Partti huokaa.

Partti on murheellinen, etteivät sisarukset löytäneet yhteisymmärrystä ennen kuin talo oli jo rapistunut.

Autioituminen alkaa jo parissa vuodessa

Ylösen suvun sisarukset eivät ole ainoita, joiden omaisuus menettää arvoaan pikkuhiljaa siksi, että päätösten tekeminen on taloon liittyvien tunteiden takia liian vaikeaa.

Mikkelin Kiinteistömaailman yrittäjä, Kangasniemellä asuva Sisko Koobas kertoo, että perikuntien yhteydenotot kiinteistövälittäjiin ovat lisääntyneet. Myytäväksi tarjotaan taloja, joissa kukaan ei ole asunut aikoihin.

Monet ajattelevat, että kunnostavat perinnöksi saadusta talosta kesäasunnon.

– Yhtäkkiä suku huomaa, ettei kukaan ole käynyt edes katsomassa taloa kolmeen vuoteen. Se on niin pitkä aika, että näkyy jo talon kunnossa, Koobas sanoo.

Suurin osa perikuntien taloista on rakennettu 70-luvulla. Koobaksen mukaan kaiken saa myytyä, kunhan hinta on kohdillaan.

– Valitettavan usein tällaisten talojen vakuusarvo ei ole pankin silmissä juuri minkäänlainen.

Kuten monissa autiotaloissa, myös Ylösen suvun talossa elämän jäljet ovat kaikkialla läsnä.

Lopulta myyntiin

Ylösen suvun talossa on oudon siistiä siihen nähden, että se on autiotalo. Syynä on, että se on lopulta laitettu myyntiin.

Kun Partti kuuli viime talvena, että Kangasniemen kunta järjestää Autiotalojen messut ja etsii myytäviä kohteita, hän laittoi toimeksi. Kaikki siskot olivat lopulta samaa mieltä: talo on myytävä.

Ensimmäisellä vierailulla vuosikymmenten jälkeen Partin siskontytär Nina Liiri tippui lattian läpi.

Nyt talo on siivottu ja kuvat siitä ovat olleet esillä messusivustolla useita viikkoja. Perikuntaan on ottanut yhteyttä jo neljä mahdollista ostajaa.

Se on suoranainen ihme Itä-Suomessa, missä vanhojen omakotitalojen hinnat ovat romahtaneet, ja kauppa käy nihkeästi.

Tilannetta selittää paitsi idyllinen hirsitupa, myös hintalappu: 3000 euroa/tarjous. Talo myydään purkukuntoisena.

Kangasniemi on saanut Autiotalojen messuille myyntiin 18 taloa ja yhden vuokrakohteen. Elinvoimakoordinaattori Teija Skyttä kertoo, että juuri perikuntien omistamia taloja oli vaikea saada kohteiksi.

Anita Partti antaa perikunnille neuvon, jota voi olla vaikea noudattaa.