Savon eläinsuojeluyhdistys on saanut tänä keväänä viitisenkymmentä pipoa lahjoituksena Kuopiossa.
Pipot ovat päässeet saman tien käyttöön. Niitä tarvitaan eläinpoikasten, kuten oravien, hoitamisessa. Vapaaehtoisilla luonnonvaraisten eläinten hoitajilla Sanna Aholla sekä Tia ja Nox Pennasella on ollut jo yksitoista oravaa hoivattavana kevään ja alkukesän aikana.
Oravanpoikanen tulee eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisten hoitoon, jos se löytyy luonnosta eikä emo tule sitä hakemaan. Sanna Aho sanoo, että yksinäisiä poikasia ei tule poimia heti luonnosta talteen, vaan antaa emolle aikaa hakea poikanen takaisin pesään. Neuvoa voi tarvittaessa kysyä oman alueen eläinsuojeluneuvojalta.
Yhdeksän oravaa on jo päästetty vapaiksi luontoon, mutta tuoreimmat kaksi tulokasta, Kaija K. Käpy ja Jepu Neulanen, kasvavat vielä pipon syövereissä.
Katso, mikä tekee piposta hyvän pesän oravanpoikaselle:
– Oravanpoikaset tarvitsevat paljon lämpöä ja pesäpaikan, jossa on turvallista olla. Lämmin talvipipo on siihen hyvä, Tia Pennanen kertoo.
Oravanpoikaset kehittyvät nopeasti
Molemmat oravat tulivat hoitoon kesäkuun alussa. Isompi Jepu löytyi Maaningalta ja pienempi Kaija Riistavedeltä. Jepu on arviolta viisiviikkoinen. Se on alkanut viime päivien aikana liikkumaan enemmän ja vähän jo kiipeilemäänkin.
Noin kolme viikkoa vanha Kaija oli hoitoon tullessaan vielä karvaton, mutta parin viikon aikana on karvojen lisäksi tullut myös 40 grammaa painoa. Se ei ole vielä avannut silmiään, mutta painonkehityksen perusteella Nox Pennanen arvioi, että avautuminen tapahtuu pian.
Katso, mitä oravanpoikasten hoitoon kuuluu:
Sanna Ahon mukaan lämpöisen pesäpipon lisäksi oravanpoikasille pitää syöttää tuttipullolla kissojen emonmaidonkorviketta parin tunnin välein ja niitä pitää auttaa tekemään tarpeensa. Yön oravat nukkuvat.
Poikasia pyritään käsittelemään mahdollisimman vähän
Kun oravat kasvavat, niille laitetaan tarjolle myös kiinteää ruokaa, kuten pähkinöitä ja hedelmiä. Sitten kun oravanpoikanen pystyy liikkumaan aktiivisesti ja syömään kiinteitä ruokia itsenäisesti, se on valmis takaisin luontoon.
– Luonnossa poikaset lähtevät pesästä noin 55–70 vuorokauden ikäisinä. Meillä ei ole näiden tarkkaa ikää tiedossa, mutta pitää arvioida, milloin ne pärjäävät luonnossa, Tia Pennanen sanoo.
Hoitoon tulevia luonnonvaraisia eläimiä pyritään käsittelemään mahdollisimman vähän, jotta ne eivät kesyyntyisi. Jotkin yksilöt saattavat kuitenkin tarvita vähän enemmän apua kuin toiset.
– Jepu ei oikein osaa tarttua tuttipulloon ilman, että siinä auttaa ihminen, joten sen ruokkiminen ilman käsittelyä on ollut vähän hankalaa. Tavoite on kuitenkin koko ajan vähentää käsittelyä, kun orava kasvaa, Nox Pennanen kuvailee.
Tia Pennanen sanoo, että oravat oppivat nopeasti vapaudessa varomaan ihmistä, vaikka olisivat olleet poikasina hoidossa.
– Jotkut poikaset saattavat olla tosin olla alkuun pöhköjä ja hakeutua ihmisten lähelle, mutta kyllä nekin oppivat lopulta varomaan.