Pohjois-Karjalan korkein vaara Koli on vetänyt vuosikausia retkeilijöitä ihailemaan kansallismaisemia. Niistä kultakauden taiteilijat ammensivat kansallistunnetta 1900-luvun taitteessa.
Viime viikolle Yle uutisoi, että taiteilija Eero Järnefeltin maalauksissa esillä ollut Mäkrävaaran huipulla sijaitseva mänty on kuollut. Kolin luontokeskus Ukosta kerrotaan, että tällä viikolla moni matkaaja on kysynyt Mäkrän männyn sijaintia.
Valtaosa matkailijoista näkee ainoastaan Kolin korkeimmat huiput. Kansallispuistossa on kuitenkin paljon muutakin nähtävää. Kysyimme, mitkä ovat Kolin piilotetut helmet.
Vinkkinsä antoivat Kolin retkipaikan työntekijät ja virkistyskäytön asiantuntija Tarja Teppo Metsähallituksesta.
1. Kolin saaristo näyttää vaarat eri näkökulmasta
Kolin kansallispuistoon kuuluu myös saaria Pielisellä. Kolin huipulle ne piirtyvät samansuuntaisina kapeina suikaleina järvenselällä.
Saarten jono on muodostunut viimeisen jääkauden sulamisvaiheessa jäätikön alla virranneeseen jokeen. Suurin osa saarista on hiekkarantaisia.
– Vaaramaisemat näyttävät jylhiltä järveltä katsottuna erityisesti auringonlaskun aikaan, vinkkaa Sonja Linnala Kolin retkipaikasta.
Kesäisin saariin pääsee tutustumaan vuokraveneellä tai -kanootilla, jäiden aikaan hiihtämällä tai jalkaisin.
2. Rauhalliset reitit etelän vaaroilla ja Pirunkirkko
Kolin tunnetuimmat huiput sijaitsevat kansallispuiston pohjoiskolkassa. Retkeilijän kannattaa ehdottomasti suunnata myös rauhallisemmille reiteille kansallispuiston eteläpäähän. Sinne pääsee joko vaellusreittejä pitkin jalkaisin tai autolla Kolin rantatien kautta.
– Koli on järvien välissä. Eteläosan vaaroilta on hienot näkymät Herajärven puolelle, sanoo virkistyskäytön asiantuntija Tarja Teppo Metsähallituksesta.
Hän suosittelee Rykiniemen tulentekopaikkaa Pielisen rannassa. Siellä saa myös leiriytyä.
Yksi käymisen arvoisista paikoista on lohkareluola Pirunkirkko. Se on Z-kirjaimen mallinen, 34 metriä pitkä luolamuodostelma. Kapeimmillaan tilaa kallioiden välissä on vain metrin verran.
Pirunkirkkoon liittyy mystisiä tarinoita, ja luolassa ovat käyneet useat taiteilijat. Kuuluisia maisemateoksia Kolilta maalannut Eero Järnefelt kirjoitti yli sata vuotta sitten luolan seinään runon:
”yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina”
3. Liiku yöllä, hidasta tahtia
Päivisin Kolin suosituimmilla reiteillä on ruuhkaa, mutta yöllä on toisin. Tunnelma muuttuu, kun kesäyön hämärä laskeutuu vaarojen rinteille.
– Itse seikkailin juhannusviikonloppuna kesäyössä. Valkolehdokkien tuoksu oli huumaava, Sonja Linnala sanoo.
Hän suosittelee valvomaan auringonnousuun asti – tai heräämään riittävän varhain. Kirkkaalla säällä auringonnousu näkyy upeasti Ukko-Kolin laelta. Auringonlasku puolestaan näkyy Akka-Kolilta.
Kolilla maasto on vaativaa liikkumiseen. Sen vuoksi tahtia kannattaa hidastaa. Kiirehtimättä näkee enemmän. Kuulostele ääniä niityllä ja tarkkaile, mitä maasta löytyy.
Esimerkiksi kolmen kilometrin mittaisella Paimenpolulla voi nähdä lyhyellä matkalla todella rehevää kasvustoa ja karua kalliometsää.