Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps.) järjestöleikkausten kriteerit eivät palvele Rydmanin niille ilmoittamaa tavoitetta, sanoo sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta.
Rydmanin mukaan hallituksessa eripuraa aiheuttaneiden kriteerien tarkoitus on ohjata sote-järjestöjen vähenevää rahapottia vaikuttavimpaan käyttöön.
– Kriteereissä on olennaista se, että painotetaan kohtaavaa työtä, Rydman sanoi eduskunnassa maanantaina.
Kohtaava työ tarkoittaa sellaista toimintaa, jossa järjestöt kohtaavat ja palvelevat ihmisiä kasvokkain tai esimerkiksi verkon välityksellä.
Professori Saaren mukaan Rydmanin kriteerit kuitenkin leikkaavat rahoitusta juuri tehokkaimmalta osalta järjestöjen tekemästä kohtaavasta työstä.
– Ne eivät tue sitä tavoitetta, Saari sanoo.
Isot ovat tehokkaita
Ongelman ydin on Saaren mukaan kriteerissä, joka evää jatkossa valtion rahoitusta järjestöiltä, joilla on merkittävää omaa varallisuutta. Tällaisia järjestöjä ovat esimerkiksi Diakonissalaitos ja Suomen Punainen Risti.
Nämä kaksi suurta toimijaa ovat myös kaikkein tehokkaimpia kohtaavan työn toteuttajia Suomessa.
– Jos me haluaisimme tehokasta toimintaa, meidän pitäisi tukea nimenomaisesti näitä isoja vakiintuneita toimijoita, Saari sanoo.
Esimerkiksi SPR pystyy organisoimaan ruoka-avun koordinaatiota ja jakamista paljon tehokkaammin kuin pieni paikallinen toimija. Diakonissalaitos puolestaan on Saaren mukaan ”kiistatta Suomen yksi tehokkaimmista osallistavaa ja kohtaavaa työtä tekevistä tahoista”.
Jos haluttaisiin lisätä kohtaavan työn vaikuttavuutta erityisesti huono-osaisimmissa ryhmissä, Diakonissalaitokselle kannattaisi Saaren mielestä antaa lisää rahaa. Se pystyy yhdistämään omat ja Stea-varat tehokkaaksi kohtaavaksi toiminnaksi.
Rydmanin kriteerit sen sijaan eväisivät laitokselta rahoituksen kokonaan koska se on liian varakas.
– Perusteluna on se, että Aurora Karamzin antoi reilut 150 vuotta sitten tälle talolle riittävästi rahoitusta, Saari ironisoi.
Aatelisrouva Karamzin perusti Helsingin Diakonissalaitoksen vuonna 1867 ja osti järjestölle oman rakennuksen Katajanokalta kahdeksan vuotta myöhemmin. Diakonissalaitoksen varallisuus kasvoi 2000-luvulla Diacor-lääkäriasemaketjun myynnillä.
Uusi varallisuuskriteeri poistaa valtion Stea-rahoituksen pääsääntöisesti kokonaan sellaisilta järjestöiltä, joiden oma varallisuus riittäisi toiminnan pyörittämiseen viiden vuoden ajan. Kun isoilta järjestöiltä viedään rahoitusta, samaa työtä jäävät tekemään pienemmät järjestöt.
– Se on sirpaleisempaa, se on vähemmän professionaalista, ja se on myös vähemmän vaikuttavaa ja kattavaa, Saari kuvaa lopputulosta.
”Perussuomalaisten yleistä agendaa”
Samaan aikaan toinen Rydmanin uusista kriteereistä leikkaa rahaa keskusjärjestöiltä, joille moni pienempi järjestö on tähän asti pystynyt ulkoistamaan osan hallinnollisesta työstään. Tämän seurauksena entistä isompi osa entistä pienempien paikallisten ja alueellisten järjestöjen hupenevista rahoista kuluu hallintoon.
Oma lukunsa on kolmas uusi kriteeri: Se leikkaa rahoitusta järjestöiltä, joiden toiminta kohdistuu ”ei-terveydellisperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään”.
– Jos olet eläkkeellä ja haluat edistää eläkeläisten asemaa ja samaistut muihin eläkeläisiin, niin onko sinulla identiteettijärjestö, professori Saari kysyy retorisesti.
Identiteettikriteerissä on Saaren tulkinnan mukaan kyse siitä, että Rydman haluaa rajata ulos seksuaalisia vähemmistöjä ja maahanmuuttajajärjestöjä.
– Se kuuluu perussuomalaisten yleiseen agendaan, Saari sanoo.
Saari: Kriteerit tarvitaan
Myös vaikuttamistyötä tekevät järjestöt jäävät jatkossa ilman valtion rahaa. Vaikuttamistyöstä iso osa on ollut asiantuntijatyötä, kuten lausuntojen kirjoittamista erilaisista lakiesityksistä.
Juho Saaren mukaan vaikuttamistyön kriteeri johtaa siihen, että esimerkiksi alkoholi-, tupakka-, tai rahapelipolitiikassa ei ole jatkossa enää vastavoimaa elinkeinoelämän näkemyksille. Poliitikkojen asia olisi miettiä, tarvitaanko tällaista vastavoimaa.
Professori Saari on moitteistaan huolimatta ministeri Rydmanin kanssa samaa mieltä siitä, että kun sote-järjestöjen rahoitusta leikataan näin jyrkästi, jonkinlaiset kriteerit tarvitaan ”ilman muuta”.
Aiemmilla leikkauskierroksilla on sovellettu järjestön kokoa painottavaa juustohöylää ja ns. kakkulapiomenetelmää, jossa tiettyjä toimintoja on siirretty kokonaan pois Stean rahoituksen piiristä. Tämä tie on kuljettu loppuun, kun järjestöjen rahoituksesta vähennetään kolmessa vuodessa liki puolet.
Kriteerit ovat siis tarpeen, mutta Saaren mukaan ne olisi pitänyt kirjoittaa siten, että rahanjaossa painotetaan kohtaavan toiminnan vaikuttavuutta.
– Tärkeintä olisi, että suuret järjestöt voisivat saada jatkossakin avustusta kohtaavaan työhön, koska ne ovat kokonaisuuden toimivuuden kannalta avainasemassa, Saari sanoo.