Kauhavan lentokentälle on pakkautunut keskikokoisen kaupungin verran ihmisiä.
Vanhoillislestadiolaisten vuosittainen päätapahtuma Suviseurat on alkamassa.
Tunnelma on leppoisa ja ihmiset ystävällisiä. Haastateltavan löytämisen väkimassasta luulisi olevan helppoa.
Käy kuitenkin ilmi, että juuri kukaan ei halua kasvoillaan julkisuuteen.
Panu Klasila, 18, tekee poikkeuksen. Merijärveläinen nuorisovaltuuston puheenjohtaja arvelee tietävänsä syyn haluttomuuten.
– Voin suoraan sanoa, että meihin vanhoillislestadiolaisiin kohdistuu, vahvoja ennakkoluuloja ja stereotypioita.
Samasta syystä hän tahtoo kertoa asian toisen puolen.
Klasila kokee, että vanhoillislestadiolaisuus näkyy uutisotsikoissa kärjistetyn negatiivisesti.
Siksi kaikki vanhoillislestadiolaiset saavat helposti huonon leiman.
– Usein kuulee, että vanhoillislestadiolaiset katsovat muita alaspäin, eivätkä tule toimeen muiden kanssa. Itse en tunnista sellaista.
Videolla Panu Klasila kertoo, miksi moni haluaa pitää vakaumuksensa piilossa.
Tavallista elämää
Panu Klasila on kasvanut yhdessä Suomen vanhoillislestadiolaisimmista kunnista, reilun tuhannen asukkaan Merijärvellä, Pohjois-Pohjanmaalla.
Vasta yläasteella hän tuli tietoiseksi siitä, että vanhoillislestadiolaisessa elämäntavassa voi muiden mielestä olla jotain omituista.
Kalajoella lukiossa valintoja piti perustella enemmän.
Vanhojen tanssit jäivät väliin uskonnollisista syistä, ja viikonloppujuominkeihin hän ei osallistunut kutsuista huolimatta.
Eikä myöskään paheksunut niitä.
– Ei. Varmasti sekin voi olla hauskaa. Jokainen tekee omat valintansa.
Panu Klasilaa harmittaa, että usein valokeila kääntyy siihen, minkä lestadiolaiset tekevät toisin, vaikka kyse on vain muutamista asioista.
Omasta mielestään Klasila elää tavallista nuoren miehen elämää.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen löytyi töitä kaupasta ja pian on edessä armeija.
Sen jälkeen alkavat lääketieteentekniikan opinnot Oulun yliopistossa. On paljon harrastuksia, tyttöystävä ja laaja kaveripiiri.
Kaveriporukkaa ei määritä uskonnollisuus.
Suviseuroissa voi olla oma itsensä
Klasila on osallistunut Suviseuroihin niin kauan kuin muistaa. Se on aina vuoden kohokohta.
Hän esittele innostuneesti alueen massiivista infraa ja ostaa ohimennen jäätelön kylmälaukusta.
Jäätelönmyynti on lasten tapa osallistua seuratalkoisiin.
Suviseuroissa nuoret tapaavat toisiaan, valvovat läpi kesäyön ja puhuvat kaikesta maan ja taivaan välillä.
”Siinä missä jotkut muut nuoret kokoontuvat Kalajoen hiekkasärkille viettämään juhannusta, me kokoonnutaan täällä. Ei me niin erilaisia olla.”
Kesäyössä nuorten puheet liittyvät harvoin uskonasioihin. Tyypillisimmin keskustelu polveilee arkeen liittyvissä asioissa, kuten urheilussa ja opiskelussa.
Uskoon liittyviä asioita käsitellään nuortenilloissa, joissa joku johdattelee keskustelua kulloisestakin aiheesta.
Suviseuroissa ei tarvitse peitellä vakaumustaan. Toisin on jos joskus arjessa, kertoo Panu Klasila.
Toiveena tapahtumarauha
Suviseuraväki toivottaa jokaisen tervetulleeksi tapahtumaan.
Heidätkin, joiden ajatukset eivät käy yksiin vanhoillislestadiolaisten arvojen kanssa.
Viime vuoden Suviseuroissa otsikoihin noussut Tarratoimikunta aikoo olla läsnä tapahtumassa tänäkin vuonna. Sen jälkeen se lopettaa toimintansa.
Tarratoimikunta on vanhoillislestadiolaisuudesta ponnistava aktivistiryhmä joka kampanjoi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien sekä naisten aseman parantamiseksi.
Klasila toteaa, että myös heillä on oikeus mielipiteisiinsä.
Suviseurojen turvallisuusohje tosin kieltää kaikenlaiset mielenilmaukset alueella.
Siksi moni kokee, että seurojen tapahtumarauhaa tulisi kunnioittaa.
– Ei vanhoillislestadiolaisillakaan ole tapana mennä festareille tai Prideen levittämään sanomaansa.
Eniten Klasilaa harmittaa, että osa nuorista saattaa provosoitua toiminnasta, kuten kävi viime vuonna.
– Toivoisin, että vanhoillislestadiolaiset nuoret ymmärtävät, ettei ei ole oikeutta solvata toista siksi, että hän ajattelee toisin.
Oma tulevaisuus on uskon parissa
Henkilökohtaisesti Panu Klasila on tyytyväinen siihen, millaisen raamin vanhoillislestadiolaisuus nykyisellään hänen elämäänsä antaa.
Kymmenlapsisen perheen tuorein ylioppilas on kuitenkin myös miettinyt valintojaan.
– Se kuuluu nuoruuteen. Kukapa ei miettisi vaikka opiskelupaikan suhteen, onko tämä oikea valinta.
Virtausta liikkeessä tapahtuu sisään ja ulos. Yleinen käsitys on, että uskostaan luopuneet ajautuvat myös perheestään eroon.
– Toivon, että perheyhteys säilyisi kaikkien kesken uskonratkaisuista huolimatta.
Klasila näkee oman tulevaisuutensa uskon parissa. Siellä siintää myös haave perheestä ja isyydestä.
Sitten kun aika on siihen kypsä.