Tutkijat ovat saaneet lisää tietoa paltamolaisesta pääkallosta, joka lahjoitettiin Suomesta 1800-luvulla rotututkimuksiin Ruotsiin.
DNA-tutkimuksissa on nyt selvinnyt, että kyseessä on naisen kallo. Tutkimusten perusteella nainen oli kotoisin nykyisen Paltamon alueelta. Hän eli 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa.
Rotututkimuksiin vietyjä kalloja palautettiin Suomeen vuonna 2024 pitkien neuvottelujen jälkeen. Paltamosta peräisin oleva pääkallo haudattiin joulukuussa 2024 Kajaanin Paltaniemen hautausmaalle. Hautaamishetkellä kallosta tiedettiin vain se, että se kuului aikuiselle.
Tutkijoiden mukaan naisella oli todennäköisesti vaalea iho, siniset silmät ja vaaleat, mahdollisesti punertavat hiukset.
– Tiedetään, ettei hän ollut kovin iäkäs. Tällä yksilöllä näyttää olevan suhteellisen vahvat yhteydet Paltamon seudulle, kertoo fysiologian ja genetiikan tutkija Sanni Peltola.
Tutkijoiden tiedossa ei ole, miten nainen on kuollut.
Kallon kuuluminen naiselle yllätti tutkijat
Tutkimushankkeen vetäjän, arkeologi Ulla Nordforsin mukaan on poikkeuksellista, että kyseessä on naisen kallo.
Se lahjoitettiin aikanaan Ruotsiin Helsingin yliopiston anatomian laitokselta, jonne tuotiin yleensä sairaaloissa ja vankiloissa kuolleiden henkilöiden jäännöksiä. Nämä henkilöt olivat yleensä miehiä.
Kallon pinnassa havaittiin myös värjäymiä, mikä viittaa siihen, että kallo on ollut haudattuna maahan.
Se ei siis ole tullut anatomian laitokselle suoraan esimerkiksi sairaalan tai vankilan ruumiinavauksesta, kuten muut kallot. Tutkijoilla ei ole kuitenkaan tietoa siitä, miten kallo on päätynyt anatomian laitokselle.
Ensimmäinen kainuulainen muinaisyksilö
Paltamon naisen DNA on säilynyt hyvin, minkä takia sen geneettisestä alkuperästä on mahdollista saada tarkkaa tietoa.
Löytö on merkittävä myös sen takia, että Itä-Suomesta ei ole aiemmin ollut juuri saatavilla muinaisdataa.
– Tämä on ensimmäinen historiallinen kainuulainen yksilö, jonka avulla saamme ihan konkreettista tietoa siitä, millaista elämä on ollut 1700- ja 1800-lukujen vaihteen Kainuussa, Nordfors kertoo.
Nordforsin mukaan kallosta saatavaa tietoa on myöhemmin mahdollista verrata esimerkiksi kirjallisiin lähteisiin siitä, millaista elämä Kainuussa on ollut.
Paltamon pääkallo haudattiin Kajaanin Paltaniemen hautausmaalle joulukuussa 2024. Kainuun museon arkeologi Jouni Väänänen kommentoi tuolloin ruotsalaisten kyseenalaisia rotututkimuksia:
Paltamon ja muiden Itä-Suomesta peräisin olevien kallojen avulla pystytään selvittämään alueen väestöhistoriaa. Tutkija Sanni Peltolan mukaan Itä-Suomen väestöhistoria on geneetikon näkökulmasta mielenkiintoinen, koska väestöä on ollut vähän ja alueelle on muodostunut geneettisiä pullonkauloja.
Peltola kertoo, että myöhemmin on mahdollista selvittää naisen yhteyksiä nykypaltamolaisiin ja -kainuulaisiin. Vielä tutkimuksissa ei olla kuitenkaan päästy sinne asti.
– Kainuun seutu on siinä mielessä kiitollinen tutkittava, että siellä on ollut aika pieni väestökoko ja aika vahva väestörakenne, mihin pääsemme kohtuullisen helposti kiinni edelleen.
Paltamon pääkallon tutkiminen jatkuu edelleen. Kallosta on otettu näytteitä muun muassa isotooppitutkimuksia varten. Niiden avulla on mahdollista selvittää, mitä nainen on esimerkiksi eläessään syönyt.
Korjaus 1.7.2026 klo 13.29: Jutussa ja sen otsikossa kerrottiin aiemmin, että ruotsalaistutkijan tarkoituksena oli todistaa suomalaisten ”alemmuus” kallotutkimusten avulla. Tutkimushankkeen vetäjän Ulla Nordforsin mukaan Gustaf Retziuksen tarkoituksena oli tutkia suomalaisten alkuperää.