Onnettomuudet

Maanjäristys jätti jälkeensä rauniot Venezuelassa

Ylen toimittaja Maija Salmi matkusti Venezuelan maanjäristyksen pahimmalle tuhoalueelle. Vastassa oli maailmanlopun näkymä, jonka keskellä toivo ei sammu.

Kuvat ja videot:Manaure Quintero
Tuottaja:Katarina Baer
Leikkaus, ulkoasu:Marja Väänänen

LA GUAIRA, VENEZUELA Ilma on paksuna pakokaasusta ja tie tukossa.

Moottoripyörien päällä matkustaa vesipulloja, elintarvikkeita ja muuta apua. Autojen ikkunoihin on kirjoitettu ”La Guaira, olemme kanssasi.”

Vapaaehtoisten eleitä tuodessaan vettä ja tarvikkeita mönkijällä La Guairassa 26. kesäkuuta 2026.
Mopojen selässä kulkee juomavettä tuhoalueelle. Kuva: Manaure Quintero

Venezuelaa viime viikon keskiviikkona järisyttäneet tuplamaanjäristykset ovat synnyttäneet maassa valtavan auttamishalun.

Järistyksissä on kuollut ainakin 1 500 ihmistä ja loukkaantunut tuhansia. Kymmeniä tuhansia on yhä kateissa.

Kaikki kynnelle kykenevät vievät apua pahimmalle tuhoalueelle La Guairaan, joka sijaitsee 40 kilometrin päässä pääkaupungista Caracasista.

Tavallisesti tunnissa taittuva matka Caracasista kestää ruuhkan vuoksi yli viisi tuntia.

Perillä maisema on muuttunut.

Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin olevan CEMEDin, USAR:n etsintä- ja pelastusryhmän, jäseniä etsimässä eloonjääneitä romahtaneesta hotellista La Guairassa 27. kesäkuuta 2026.
Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin olevan CEMEDin, USAR:n etsintä- ja pelastusryhmän, jäseniä etsimässä eloonjääneitä romahtaneesta hotellista La Guairassa 27. kesäkuuta 2026.

Lukemattomat rannikolla sijainneet tornitalot ovat romahtaneet.

Jäljellä on rauniot, ja niihin hautautuneina tuhansia ihmisiä.

Pelastustöistä puolenyön aikaan palaava palomies Victor Ravelo kertoo, että hänen äitinsä ja mummonsa ovat raunioiden alla. Ravelo on varma, etteivät he ole enää elossa.

– Nyt olen vahva, koska keskityn työhön. Mutta kun löydän läheisteni ruumiit, tiedän romahtavani.

Ravelo kertoo videolla hänen seutuaan ja perhettään koskevasta tragediasta:

Ravelon työkaveri istuu maassa väsyneenä ja syö päivän ensimmäistä ateriaansa keskiyöllä. Hän osoittaa moottoripyörän taakse kiinnitettyjä alkeellisia työvälineitä. Palomiehet etsivät eloonjääneitä ja ruumiita lapioilla.

Suurin osa pelastustöistä on vapaaehtoisten vastuulla. He kaivavat raunioita pelkillä käsillään.

Ravelo arvostelee hallitusta pelastustöiden huonosta hoidosta.

– Raskasta kalustoa riittää vain muutamaan kohteeseen kerrallaan, hän sanoo.

Osa taloista on syttynyt palamaan, eikä niiden sammuttamiseen ole resursseja.

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä epätodennäköisempää eloonjääneiden löytäminen enää on.

Romahtaneita rakennuksia on YK:n mukaan yhteensä yli kaksisataa, vaurioituneita lähes 800. Monet niistä rakennutti sosialistihallitus sen jälkeen, kun mutavyöry oli tappanut ja jättänyt kodittomaksi alueella tuhansia ihmistä kaksikymmentä vuotta sitten.

Paikallaolijat syyttävät Venezuelan hallintoa heikosta rakennustekniikasta. Harvat pystyssä pysyneet talot ovat pääosin niitä, jotka rakennettiin ennen nykyhallinnon valtakautta.

Vapaaehtoisia auttamassa romahtaneessa hotellissa La Guairassa 27. kesäkuuta 2026.
Vapaaehtoiset auttavat raunioiden kaivamisessa La Guairassa. Kuva: Manaure Quintero

Ilmassa leijuu kalman haju

Tuhoa on vaikeaa käsittää, jos sitä ei näe omin silmin. Ilmassa leijuu kalmanhaju, ja kaiken peittää suunnaton pölykerros.

La Guairassa lämpötila nousee päivisin yli kolmeenkymmeneen asteeseen. Lämpö yhdistettynä kosteuteen saa ruumiit mätänemään nopeasti. Ruumiiden päälle on ripoteltu kalkkia, jotta ne haisisivat vähemmän.

Dominikaanisesta tasavallasta tulleet pelastajat toivovat La Guairan rantakaistaleella löytävänsä raunioista vielä elossa olevia.

Maanjäristys sattui juhannuspyhänä, ja siksi moni oli kotona.

Romahtanut hotelli La Guairassa 27. kesäkuuta 2026.
Raunioita kaivetaan päivin öin. Kuva: Manaure Quintero

Pian raunioista paljastuu löysänä roikkuva raaja. Kaikki ymmärtävät, ettei toivoa enää ole.

Pelastajat nostavat ihmisen jäänteet valkeaan pussiin. Joku kuvaa tilanteesta suoraa lähetystä sosiaaliseen mediaan. Suurin osa katsoo hiljaa, kun pussi suljetaan.

Sama kohtaus toistuu monta kertaa. Jotkut itkevät, toiset huutavat vihaisina.

– Missä on hallinto?

Kysymys kuuluu raunioiden keskellä monta kertaa.

Hakku ja lapio sidottuina moottoripyörään La Guairassa 27. kesäkuuta 2026.
Jotkut ovat varustautuneet kuokin ja lapioin. Kuva: Manaure Quintero

Venezuelalaiset arvostelevat maan varapresidentti Delcy Rodriguezin hallitusta pelastustoimien vaikeuttamisesta.

Kaikkia kansainvälisiä pelastusryhmiä ei ole päästetty maahan. Esimerkiksi espanjalaisille ja englantilaisille ei myönnetty maahantulolupaa.

La Guairassa paikalla on aseistettuja sotilaita. He eivät osallistu pelastustöihin, vaan seuraavat epätoivoista etsintää vierestä.

Raunioista löytyy äiti pienen vauvansa kanssa

Silti edelleen on myös toivoa.

Yhden talon raunioista löytyy elossa pieni vauva äitinsä kanssa. Toisen talon raunioista kaivetaan iäkäs nainen, joka kehuu ensimmäiseksi pelastajan kynsilakkaa. Ihmisten shokkitila näyttäytyy erikoisina reaktioina.

Maanjäristyksen seurauksena kotinsa menettänyt henkilö peittää itsensä Venezuelan lipulla etsiessään sukulaisiaan romahtaneesta hotellista La Guairassa 27. kesäkuuta 2026.
Pelastettu on saanut peiton hartioilleen. Kuva: Manaure Quintero

Kaikki elossa löydetyt eivät selviydy.

Sosiaalisessa mediassa leviävät kuvat ja videot sairaaloista, jotka eivät yksinkertaisesti pysty hoitamaan tuhansia loukkaantuneita. Ne joilla on rahaa, vievät omaisensa yksityisiin sairaaloihin. Nekin ovat ylikuormittuneita.

Venezuelan pitkään jatkunut kriisi näkyy hoitotarvikkeiden ja lääkärien pulana.

Myös loukkaantumatta selviytyneiden eloonjääneiden tilanne on vaikea. La Guairassa sijaitsevalla baseball-stadionilla majoitetaan kotinsa menettäneitä. Kaikkialla lojuu vaatelahjoituksia.

Videolla näet majoituskeskuksen hullunmyllyn:

Eloonjääneet makaavat patjoilla pitkin stadionia. Moni odottaa tietoa kadonneista omaisistaan.

Yksi itkee. Rona Galaviz asui yhdessä harvoista taloista, jotka eivät romahtaneet kokonaan. Hän on kuitenkin menettänyt läheisiään, osa on kadonnut.

Maanjäristyksen pakolaiset etsivät vaatteita improvisoidusta suojasta baseball-stadionilla La Guairassa 26. kesäkuuta 2026.
Kotinsa menettäneet etsivät vaatteita lahjoituskasoista. Kuva: Manaure Quintero

Nyt Galaviz itkee kuitenkin helpotuksesta.
– Oletimme erään läheisemme kuolleen, mutta saimme juuri hyviä uutisia, että hän pyytää raunioissa yhä apua, Galaviz sanoo ja osoittaa puhelintaan.

Rona Galaviz kertoo läheisestään:

Läheisen selviäminen riippuu kuitenkin pelastustoimien tehokkuudesta ja raivauskalustosta. Galaviz toistaa sen, minkä moni on sanonut jo aiemmin.

– Meillä ei ole tarvittavaa kalustoa, maamme ei ole valmistautunut tällaiseen. Venezuelaa on johdettu huonosti pitkään. Siksi niin moni on nyt kuollut.