Ykspihlajan kesäteatterin kaikki esitykset myytiin loppuun tänä kesänä ennätysvauhtia Kokkolassa. Tällä kertaa 17 esityksen liput menivät hetkessä – jo heti ensi-illan jälkeen.
Ykspihlajan kesäteatteria on esitetty yli kaksikymmentä vuotta Airolan taiteilijaperheen takapihalla.
Kerran esitykset myytiin jopa ennen ensi-iltaa, kertoo kesäteatterin perustaja Outi Airola. Suosiosta on muodostunut positiivinen ongelma, joka nostattaa tunteita.
Katsomo vetää 250 vierasta, mutta se ei riitä vastaamaan kysyntään.
– Ihmiset ovat vihaisia, kun jäävät ilman lippuja. Lähes jokaiseen esitykseen tullaan jonottamaan paikkoja, jos joku sattuisi perumaan ja harvemmin niin käy, kertoo Airola
Kesäteatterista onkin muodostunut ilmiö: näytelmiä on jo vuosien ajan esitetty täysille katsomoille Ykspihlajan vanhassa työläiskaupunginosassa. Innokkaat metsästävät vapaita lippuja joka vuosi somealustoilla.
Kesänäytelmän päärooleissa näyttelevät Nicklas Pohjola ja Isla Mustanoja myöntävät, että suosio hivelee ja kirittää lavaesiintymistäkin.
– Yleisömenestys tuntuu mahtavalta! Kun katsomo on täynnä, se tuo energiaa, pohtii Mustanoja, jolle Ykspihlaja on jo lapsuudesta tuttu. Hän on päässyt tutustumaan siihen äitinsä – näyttelijä, ohjaaja ja kirjailija Leea Klemolan – opastuksella.
Näyttelijät Nicklas Pohjola ja Isla Mustanoja paljastavat, mikä houkuttelee ihmiset Ykspihlajan katsomoon vuodesta toiseen.
Pohjola kiittää suosiosta myös yleisöä.
– Käsittämättömän hienoa. Suosio ei ole aina itsestäänselvyys. Ei ole hienompaa näyttelijänä, kun astuu näyttämölle, ja edessä on täysi katsomo. Se on näyttelijäntaiteen juhlaa!
Rennolla otteella erikoisessa miljöössä
Suosion taustalta löytyy näyttelijöiden mukaan useita syitä.
Yksi syy on Airolan kulttuuriperheen tunnettuus.
Myös perinteistä teatteria rennompi ote sekä tekijöiden vahvat siteet esityspaikkana toimivaan miljööseen lisäävät katsojien kiinnostusta.
Lisäksi esityspaikka eroaa Pohjolan mielestä muista kesäteattereista.
– Pihapiiriin kantautuu liikenteen ja sataman ääniä. Viereiseen kahvilaan seilaa ihmisiä edes takaisin.
Perheestä ja ylisukupolvisuudesta kertovan näytelmän on ohjannut edellisvuosien tapaan muun muassa Kansallisteatterista ja televisio-ohjelmista tuttu Otto Rokka.
Hän kuvaili maaliskuussa näytelmän perusajatuksena olevan, että omaa perhettä ei voi valita, mutta sen voi kohdata.
Kesäteatterin teokset ovat olleet aina omia, ja tekijäjoukko on pieni.
Se haastaa myös näyttelijöitä, joiden pitää itse huolehtia rekvisiitta ja lavasteet kuntoon.
– Tarvittaessa parsimme revenneet vaatteetkin kuntoon, huomauttaa Pohjola.
Näytelmän käsikirjoitus on syntynyt näyttelijöiden kohtausideoista ja improvisaatiosta.
Kepeys vs. syvempi pääty
Suomessa on arviolta 700 kesäteatteria, ja ne pyörivät pääosin harrastajien ja talkoolaisten voimin. Kesäteattereissa myös käydään: ne keräävät vuosittain miljoonayleisön.
Vaikka kesäteattereiden suosituin tyylilaji on komedia, ei Kokkolassa luoteta pelkkään kepeyteen ja nauruun.
– Syvempi taso on aina läsnä. Vaikka käsitellään rankkojakin aiheita, se onnistuu hauskasti. Eli ei tarjoilla vain kevyttä, vaan myös sivalletaan, avaa Pohjola.