Ratinan joukkopuukotus järkytti uhrien lisäksi koko Tamperetta.
Veriteosta on kulunut vuosi. Tuolloin 23-vuotias mies puukotti kolmea naista ja yhtä miestä kauppakeskuksen ulkopuolella heinäkuisena torstaina.
Kaikki uhrit olivat sattumanvaraisia. Kukaan heistä ei kuollut.
Yle haastatteli yhtä puukotuksen uhria, Sussu Ketolaa. Hän kertoo toipuvansa edelleen.
Miten uhri ja yhteisö voivat toipua raa'asta väkivallanteosta, joka tapahtuu yllättäen ja julkisella paikalla keskellä päivää?
Tässä jutussa kysymyksiin vastaa kriisityöntekijä Taru Nyström. Hän työskentelee Pirkanmaan mielenterveys ry:ssä, joka tarjoaa nopeaa keskusteluapua kriisitilanteissa maksutta ja ilman diagnoosia tai lähetettä.
Miten järkyttävä väkivallanteko vaikuttaa uhriin?
Yleensä tällainen äkillinen tapahtuma horjuttaa ihmisen perusturvallisuuden tunnetta. Se voi lisätä pelkoa ja varuillaan oloa.
Ihmiselle voi tulla tunne, että maailma ei olekaan ennakoitavissa, koska en valinnoillani voinut vaikuttaa tapahtuneeseen. Se on tosi vaikea tunne.
Voi tulla ahdistusta sekä uni- ja keskittymisvaikeuksia.
Jos teko tapahtuu julkisella paikalla, ihminen saattaa alkaa pelätä ja vältellä niitä.
Uhri voi aluksi olla ihan toimintakykyinen. Vasta viikkojen päästä saattaa tulla painajaisia tai tapahtuma alkaa vaivata koko ajan mieltä.
Millaisia vaikutuksia teolla on yhteisöön?
Turvallisuuden tunne todennäköisesti heikkenee, kun jotain Ratinan joukkopuukotuksen kaltaista tapahtuu. Ihmiset saattavat kokea, että tällaista voi tapahtua kenelle tahansa.
Myös huhut ja monenlainen uutisointi voi lisätä ihmisten epävarmuutta turvallisuudesta. Jotkut voivat rajoittaa julkisilla paikoilla liikkumista. Tapahtumapaikalla liikkuminen voi vähentyä.
Toisaalta väkivallanteolla voi olla myös yhteentuova voima.
Ihmiset tukevat toisiaan ja saattavat kollektiivisesti osallistua muistotilaisuuksiin, jos joku on menehtynyt. Yhteenkuuluvuuden tunne voi vahvistua.
Miten väkivallanteon uhrin toipumista voi tukea?
Tärkeintä on saada ammattilaiselta keskusteluapua ja katsoa terveydenhuollossa, millaisessa tilanteessa ihminen on.
Ensimmäisinä päivinä tulee voimakkaita tunnereaktioita ja levottomuutta. Esimerkiksi univaikeuksiin on tärkeää saada apua.
Ajattelen, että myös läheisten tuki on tosi tärkeää. Ihan sellainen, että kysytään, voinko käydä kaupassa puolestasi tai haluatko, että tulen luoksesi yöksi. Näin luodaan turvallisuuden tunnetta arkeen.
Tärkeää on myös antaa ihmisen puhua tapahtuneesta siihen tahtiin kuin haluaa. Kaikesta ei pysty heti puhumaan.
Toipumisaika on yksilöllinen ja riippuu siitä, mitä on tapahtunut. Tavallisesti 1–3 kuukauden aikana oireet vähän lievittyvät. Usean kuukauden jälkeen monet voivat jo elää aika tavallista arkea, vaikka tapahtuma vielä pyörii mielessä.
Joillain toipuminen voi kestää yli vuoden.
Millaisiin sudenkuoppiin uhri voi pudota?
Asian välttely. Toipuminen jää kesken, jos käy vähän jossain keskustelemassa ja sitten ajattelee, että nyt voin jo ihan hyvin.
Nykyajan ilmiö on, ihminen haluaa kaiken tapahtuvan tosi nopeasti. Uhri voi ajatella, että minun pitäisi olla jo kunnossa, miksi tämä kestää näin kauan. Siihen ei ole mitään vastausta. Toipumisen ottama aika on yksilöllinen.
Yksi merkittävä sudenkuoppa ovat päihteet. Jos niillä helpottaa tuskaa ja pelkoa, se todennäköisesti vain pahentaa tilannetta.