Digitalisoitumisen suuret harppaukset ovat helpottaneet suosittua sukututkimusharrastusta viime vuosina.
Iso osa sukututkijoiden tarvitsemassa lähdemateriaalista löytyy nyt verkosta eli sukututkimusta voi tehdä uskottavasti vaikka kotisohvalla istuen.
Tärkeitä lähdeasiakirjoja ovat muun muassa erilaiset kirkonkirjat. Niistä selviävät esimerkiksi ihmisten asuinpaikat, perhesuhteet ja erilaiset perhetapahtumat, kuten syntymät ja kuolemat.
Verkosta löytyy myös perukirjoja, lainhuudatuksia ja oikeuden pöytäkirjoja, jotka tuovat lisäarvoa sukututkimukseen. Samoin verkossa on useita hautaustietojen etsimiseen tarkoitettuja sivustoja. Kovaa vauhtia kehittyvät myös erilaiset sukutietojen hakemisessa auttavat hakukoneet.
Osa materiaalista on täysin vapaasti selailtavissa vaikka Kansallisarkiston palvelussa, osaa varten tarvitaan esimerkiksi jonkun sukuyhdistyksen jäsenyys.
Kurssin käyminen auttaa alkuun
Porilainen Marja Kaski on Satakunnan sukututkimusseuran puheenjohtaja. Hän on tehnyt sukututkimusta myös ammattimaisesti ja vetänyt lukuisia sukututkimuskursseja. Hän pitää perustaitojen hankkimista tärkeänä.
– Sukututkimusharrastus kannattaisi aloittaa jonkinlaisen peruskurssin käymisellä. Siellä saa ohjeita siitä, mistä asiakirjoja voi verkosta löytää ja miten niitä pitää tulkita, Kaski sanoo.
Varsinkin eteläisessä ja läntisessä Suomessa esimerkiksi kirkonkirjojen kirjaukset on tehty pitkälti ruotsiksi, joka oli pitkään virkakielenä.
Mustekynällä ja usein varsin hankalasti tulkittavalla käsialalla tehdyt merkinnät voivat olla melkoinen shokki aloittelijalle.
– Käsialan tulkitsemiseenkin on kursseja tarjolla ja niiden lukemiseen kyllä ajan myötä harjaantuu, Kaski sanoo.
Ikäihmisten harrastus?
Kaski vahvistaa käsityksen siitä, että sukututkimusharrastus aloitetaan usein vasta kypsässä keski-iässä. Sukutausta alkaa kiinnostaa, kun ihminen ikääntyy.
Kasken mukaan hänen sukututkimuskursseilleen osallistuu entistä enemmän myös nuorta väkeä.
– Ongelmana on ajankäyttö. Sukujen tutkiminen on aikaa vaativaa puuhaa ja sitä nuoremmilla ei välttämättä ole, hän pohtii.
Netissä toimii iso määrä sukusivustoja, joiden kautta pääsee nopeaan alkuun oman sukunsa tutkimisessa. Kaski muistuttaa siitä, että niiden tietoihin ei voi kuitenkaan sokeasti luottaa, sillä aina uskottavia lähteitä tiedoille ei ole näkyvissä.