Kun uusi saapumiserä maanantaina astuu asepalvelukseen, aletaan alokkaita sovittaa varusmiehen muottiin.
Toisilleen tuntemattomat nuoret suljetaan varuskunnan porttien sisään pitkiksi ajoiksi ilman suoraa kontaktia ulkomaailmaan.
Yhteenkuuluvuuden tunnetta ja käyttäytymisen malleja haetaan oletuksista siitä, millainen varusmiehen kuuluu olla. Siitä, millaisia varusmiehet ovat isien tarinoissa olleet.
Varusmiesten yhdenmukaisuus, intin kulttuuri ja perinteet hiovat porukkaa yhteen ja ovat ryhmän toimintaedellytys. Samalla ne kuitenkin sulkevat liian monia ulkopuolelleen, ja joukossa tyhmyys tiivistyy.
Siitä kärsivät usein muun muassa vapaaehtoista asepalvelusta käyvät naiset.
Kuka sopii varusmieheksi?
Intissä opetetaan toimimaan joukon mukana yhtenäisellä tavalla. Se on välttämätöntä toimintavalmiuden, turvallisuuden sekä johtamisen kannalta.
Varusmiehen muotti pätee kuitenkin myös palvelustehtävien ulkopuolella. Varusmiesnormilla on tiukat rajat.
Varusmies on perisuomalainen ja perinteisen maskuliininen. Ulkopuolelle jää paljon erilaisuutta. Varusmiehen sapluunaan ei välttämättä mahdu vapaaehtoinen nainen saati sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva.
Tutkimuksen mukaan varusmieskulttuuria on pidetty seksistisenä ja homofobisena, parhaiten heteromiehille sopivana. Vapaaehtoista asepalvelusta suorittaviin naisiin kulttuuri heijastuu epäasiallisena kohteluna.
Naiset ovat intissä vapaaehtoisesti ja joutuvat jatkuvasti todistamaan kuuluvansa joukkoon. Tämä lähtökohtaero vaikeuttaa tilannetta ja ylikorostaa sukupuolieroja.
Puolustusvoimien tavoitteena on, että 2 000 naista hakeutuisi vuosittain palvelukseen vuoteen 2027 mennessä. Tämä tarkoittaisi vuotuisen hakijamäärän kasvua noin 500 henkilöllä.
Määrä ei ole kasvanut 2020-luvulla. Kaikki keinot tehdä intistä houkuttelevampi naisille olisivat siis tervetulleita.
Puolustusvoimien selitykset eivät tyydytä
Yhteiskunnan ilmiöt heijastuvat varusmiespalvelukseen, ja suomalaisessa yhteiskunnassa naiset kohtavavat kaikkialla aivan liian usein epäasiallista kohtelua.
On kuitenkin niinkin, että varusmiespalveluksella instituutiona on valtava vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan. Palveluksen käyneitä reserviläisiä on Suomessa lähes 900 000 ja varusmiehiä koulutetaan joka vuosi yli 20 000.
Siksi Puolustusvoimien selitykset yhteiskunnan ilmiöiden heijastumisesta varusmiespalvelukseen ja esimerkiksi huumorin erilaisista tulkinnoista eivät tyydytä. Puolustusvoimien tulee keskittyä aitoon uudistumiseen.
Ovatko keinot riittävät?
Puolustusvoimissa kyllä tehdään asioita tasa-arvon eteen.
Yleistä palvelusohjesääntöä päivitettiin juuri tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisen sekä epäasialliseen käytökseen puuttumisen osalta. Se saattaa esimerkiksi madaltaa kynnystä aloittaa esitutkintoja häirintätapauksissa.
Nähtäväksi jää, riittävätkö käskyt ja määräykset muuttamaan kasarmien kulttuuria.
Koko varusmiespalvelusjärjestelmän muuttuminen tulevina vuosikymmeninä vaikuttaa myös vääjäämättömältä.
Yli puolet nuorista aikuisista ajattelee, että vain miehiä koskeva asevelvollisuus on tasa-arvon vastainen. Puolueista vain kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset ovat miehiä koskevan yleisen asevelvollisuuden ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen kannalla.
Lyhyemmällä aikavälillä intissä tarvitaan ajattelutavan muutos. Intissäkään ei tarvitse sietää ihan kaikkea. Varusmiehen muottia pitää laventaa ja moninaisuuden merkitys maanpuolustukselle pitää ymmärtää.
Puolustusvoimat on suomalaisessa yhteiskunnassa keskeinen instituutio ja noussut viime vuosina entistä keskeisempään asemaan.
Puolustusvoimien ja varusmiespalvelun kritisointi ei ole Suomen puolustuskyvyn heikentämistä, vaan se on siitä huolehtimista ja sen kehittämistä.