Loiset ovat hiljaisia matkakumppaneita, jotka eivät aina edes aiheuta oireita.
Siksi niiden olemassaoloa ei välttämättä havaita pitkään aikaan.
- Loisten idea on päästä elimistöön, ja elää siellä kaikessa rauhassa isäntäänsä hyödyntäen. Siksi ne eivät halua tulla huomatuiksi, kertoo dosentti Anu Kantele Helsingin yliopistollisen keskussairaalan infektioklinikalta.
Isot madot ovat usein oireettomia ihmisessä
Muun muassa lapamadot voivat olla pitkään oireettomia.
Jopa puolet Itä-Suomen ja huomattava osa länsirannikon asukkaista kantoi suolistossaan lapamatoja noin kuusikymmentä vuotta sitten.
Lapamadon voi saada kypsentämättömästä hauen, ahvenen, mateen ja kiisken lihasta sekä mädistä. Kalat altistuvat lapamadon toukille, kun veteen joutuu madon munia sisältävää ulostetta.
- Suomessa syötiin aikoinaan raakaa kalaa ja elettiin järvien lähellä. Riskikalat ovat järvien ja murtovesialueiden kaloja, Itämerikin kelpaa niille. Kun ulkohuusseja oli vielä käytössä, käymälävesiä pääsi valumaan järviin sekä lampiin, ja sitä kautta madon kiertokulku toimi tehokkaasti, Helsingin yliopiston dosentti Sakari Jokiranta selventää.
Kun vesiklosetit yleistyivät, lapamatoriski pieneni merkittävästi. Myös laajoilla valistuskampanjoilla oli osuutensa asiaan.
Jokiranta arvioi, että lapamadon yleisyys on noin prosentin luokkaa suomalaisten keskuudessa. Hän kuitenkin pelkää, että valistus on päässyt unohtumaan nykyajan suomalaisilta.
- Tietoisuus lapamatoriskistä on vähentynyt. Kun kulinarismi on lisääntynyt, halutaan kenties kokeilla, miltä raaka hauki tai ahven maistuvat, ja tehdään esimerkiksi jotain hauki-chevicheä. Kesämökeillä on yleensä käytössä puuceet, ja jos ulostetta joutuu järviveteen, on tarjolla hyvä yhtälö lapamadon kiertokululle vuosiksi, Jokiranta sanoo.
Pienet loiset voivat olla ärhäköitä suolistossa
Vaikka lapamadoista on miltei päästy eroon, on löydetty paljon pienempiä ihmistä kiusaavia loisia.
Dientamoeban aiheuttama infektio voi joskus olla oireeton, mutta toisaalta loinen voi aiheuttaa isännälleen hankalia ja pitkittyviä vatsavaivoja. Tyypillisiä oireita ovat vatsakipu, löysät ulosteet, ilmavaivat ja pahoinvointi. Jotkut potilaat ripuloivat päiväkausia ja laihtuvat merkittävästi.
- Olemme hoitaneet esimerkiksi väsyneitä ja laihtuneita aktiiviurheilijoita, jotka ovat joutuneet lopettamaan treenaamisen ulosteenpidätysongelmien vuoksi. Heitä on tutkittu pitkään tuloksetta, kunnes Dientamoeba on löytynyt. Kun urheilija on päässyt siitä eroon, hän on voinut jatkaa harjoittelua, Anu Kantele kertoo.
Ärhäkkää loista tavataan sadoilla suomalaisella vuosittain. Se on siimaeläin, jonka tartuntareittiä ei vielä täysin tunneta. Joskus sen on arveltu leviävän kihomatojen mukana, joskus taas saastuneita elintarvikkeita on epäilty loisen lähteeksi.
Dientamoebaa tavataan usein myös potilaan perheenjäsenillä. Jos tauti ei hellitä hoidoista huolimatta, onkin syytä tutkia myös muu perhe siltä varalta, että loinen kiertää perheenjäseneltä toiselle.
- Aikaisemmin HUSin parasitologian laboratorioissa löydettiin vain parikymmentä tapausta vuodessa, vaikka Dientamoebaa on todennäköisesti ollut enemmän silloinkin. Se ei näy tavallisessa loisnäytteessä, mutta diagnostiikka on nykyään parantunut. Dientamoeba onkin nykyisin kihomatojen jälkeen yleisin suolistoloinen Suomessa. Giardia on näin jäänyt kolmannelle sijalle, Kantele sanoo.
Kihomato on yleinen vaiva suomalaissa päiväkodeissa. Munat ovat niin pieniä, ettei niitä näe silmällä. Ne tarttuvat helposti nielemällä, kun lapset laittavat käsiään tai leluja suuhunsa.
Kihomato voi tarttua myös muihin perheenjäseniin. Kihomato voi aiheuttaa voimakasta kutinaa peräaukon alueella, mutta se saattaa olla myös oireeton. Mato hoidetaan lääkekuurilla ja perusteellisella kodin siivouksella.
Loiset voivat tarttua huonon hygienian maista
Dientamoeban tavoin myös Giardia-loinen aiheuttaa ripulia ja vatsavaivoja. Giardian taudinkuva on kuitenkin yleensä rajumpi kuin Dientamoeballa.
THL:n tilastojen mukaan Giardiatapauksia tavattiin 373 henkilöllä vuonna 2012, ja vuoden 2013 toukokuun loppuun mennessä on kirjattu 173 löydöstä.
Huonon hygienian maissa, muun muassa Etelä- ja Kaakkois-Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan alueella matkaileva voi saada Giardia-tartunnan, jos nauttii ulosteen saastuttamaa vettä tai elintarvikkeita. Loiset hoidetaan lääkekuurilla.
- Matkailijan äkillinen ripuli on harvoin loisen aiheuttama, mutta jos oireet kestävät yli kaksi viikkoa, on syytä hakeutua lääkäriin ja selvittää, onko kyse loisinfektiosta, Kantele kehottaa.
Myös Suomen luonnossa on loisinfektioriski
Tunturipurojen vettä pidetään yleensä turvallisena, mutta dosentti Sakari Jokiranta muistuttaa, että näin ei välttämättä ole. Giardiaa nimittäin esiintyy myös Suomessa eläimillä.
- Suomen luonnossa esiintyvistä ihmiseen tarttuvista parasiiteista tavallisin lienee Giardia, jota monet koti- ja villieläimet pystyvät suolistossaan kantamaan. Aina on teoreettinen vaara, että joku infektoitunut eläin on ulostanut veteen. Esimerkiksi majavilla voi olla giardiainfektio, jolloin puhtaina pidettyihin jokivesiin voi päätyä giardiakystia, jotka saattavat tarttua ihmiseen. Luonnonvesissä loisia suurempi riski ovat kuitenkin virukset, jotka voivat säilyä tarttuvina vesistössä pitkään.
Lemmikkien loiset voivat asua ihmisessäkin
Kissat ja koirat saattavat kantaa suolessaan Toxocara-matoa, joka voi päätyä myös ihmiseen. Kun eläin ulostaa, matojen munat joutuvat maaperän, jossa ne kypsyvät päiviä tai viikkojakin. Sieltä ne voivat kulkeutua leikki-ikäisten tai koululaisten suuhun.
Toxocaran toukka ei kuitenkaan pysty kehittymään ihmisessä aikuiseksi madoksi, vaan se jää toukkavaiheeseen.
- Kun toukka on ihmisessä, joka on tälle väärä isäntä, se ei osaa hakeutua oikeaan paikkaan elimistössä, vaan jää vaeltamaan suoliston alueelle aiheuttaen vatsakipuja. Toisinaan, joskin varsin harvoin, lasten pitkään jatkuneiden vatsakipujen taustalta löytyykin Toxocara-tartunta, Jokiranta kertoo.
Suomessa Toxocara-tartuntojen yleisyydestä ihmisissä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Jokiranta arvelee, että tauti on harvinainen.
Mato on kuitenkin varsin yleinen kissoilla ja koirilla, joten on tärkeää antaa lemmikeille matokuureja säännöllisesti, niin lapsetkin välttyvät varmemmin turhilta vatsanväänteiltä.
Jokiranta suosittelee, että kuuri annetaan viimeistään kesälomakauden alussa, jos se on keväällä jäänyt väliin.